Esteettömyys ihmisoikeutena

Esteettömyys on laaja käsite, joka ymmärretään kaikille ihmisille sopivina tiloina, ympäristöinä, palveluiden tai tavaroiden helppokäyttöisyytenä sekä oikea-aikaisena ja helposti ymmärrettävänä tiedonsaantina. Esteettömyys mahdollistaa ihmisen kotona asumisen, liikkumisen eri toimintaympäristössä, kuten koulussa tai työpaikalla sekä oikeuden itsenäiseen elämään ja osallisuuteen yhteisöissä. Esteettömyys on ihmisoikeus ja vammaisten henkilöiden kohdalla saa velvoittavuutensa YK:n vammaissopimuksesta.

Esteettömyyden rinnalla käytetään varsin usein YK:n vammaissopimuksessakin mainittua suomenkielistä vastinetta saavutettava. Esteettömyys esiintyy etenkin rakennetun ympäristön yhteydessä. Saavutettavuus puolestaan liitetään helpommin tiedonsaantiin ja kommunikaatioon. Esteettömyyden englanninkielinen vastine on kuitenkin accessibility. Tämän vuoksi käytän tätä yhteen alkuperäiskäsitteeseen pohjautuvaa vastinetta tässä artikkelissa.

Esteettömyys vaikuttaa erityisesti vammaisen henkilön arjen sujuvuuteen ja valintoihin kaikkein konkreettisimmin verrattuna muihin ihmisoikeuksiin. Esteettömyyttä säännellään monissa yksittäisissä laeissa. Esimerkiksi rakennetun ympäristön esteettömyydestä säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa sekä sitä seuraavassa Suomen rakentamismääräyskokoelmassa, jossa on sekä velvoittavia määräyksiä että suosituksenluonteisia ohjeita.

Esteettömyys merkitsee myös eri näkökulmia eri vammaryhmien kannalta tarkasteltuna. Esimerkiksi fyysisen ympäristön esteettömyyden käytännön vaikutus näkyy siinä, että liikkumisrajoitteisten pyörätuolinkäyttäjien turvallisen liikkumisen mahdollistamiseksi pitää luonnollisesti poistaa kynnyksiä. Kuitenkin näkövammaisten henkilöiden turvallisen liikkumisen varmistamiseksi jonkinlainen reunus tai erotus vaaditaan jalankulkuväylän ja ajoradan välillä siten, että turvallinen reitti on hahmotettavissa. Samoin erilaiset kontrastit katukuvassa auttavat jokaista hahmottamaan omaa reittiään. Tässä lasinen rakentaminen saa ainakin minulta kritiikkiä heikon havaittavuuden takia.

YK:n vammaissopimus varmistaa esteettömyyden ihmisoikeutena

Kansainväliset ihmisoikeussopimukset sisältävät perustavanlaatuisia oikeuksia, jotka määrittelevät tietyt perusolosuhteet ja -resurssit, jotka ovat välttämättömiä ihmisten arvokkaan elämän saavuttamiseksi. Ihmisoikeudet ovat universaaleja toisin sanoen yleismaailmallisia ja riippumattomia mistään henkilöön liittyvistä ominaisuuksista. Ihmisoikeudet ovat luovuttamattomia eli kuuluvat automaattisesti jokaiselle ihmiselle, eivätkä ole valtion hallinnon myöntämiä. Ihmisoikeudet ovat jakamattomia eli niitä ei voi erottaa toisistaan, koska ne ovat toisistaan riippuvaisia ja yhteenkuuluvia. Mikäli esimerkiksi koulurakennus on esteellinen fyysisesti vammaiselle nuorelle, niin hänen ihmisoikeutensa koulutukseen ja työhön sekä osallisuuteen yhteisössä menetetään. Perusoikeudet ovat puolestaan kansalliseen lakiin eli perustuslakiin kirjattuja kansainvälisten ihmisoikeuksien kansallisia vastineita.

YK:n vammaissopimuksen tarkoituksena on edistää ja suojella sekä varmistaa vammaisille henkilöille heidän ihmisoikeutensa, jotta ne toteutuvat myös konkreettisesti arkielämässä. Kansainvälinen yhteisö on todennut, että aiemmat YK:n ihmisoikeussopimusjärjestelmään kuuluvat ihmisoikeussopimukset tai muutkaan ihmisoikeussopimukset eivät ole riittävällä tavalla turvanneet vammaisten ihmisoikeuksia täysimääräisesti. Siksi on ollut tarpeen valmistella vammaisten henkilöiden oikeuksia varten oma yleissopimus.

Esteettömyys merkitsee koko YK:n vammaissopimuksen läpileikkaavuutta eli esteettömyyden kautta tulkitaan kaikkia YK:n vammaissopimuksen artikloita. Esteettömyys ilmaistaan yleisissä periaatteissa (art. 3) ja hyvin kattavasti erillisessä esteettömyysartiklassa 9. Esteettömyysartikla kattaa fyysisen, henkisen, sosiaalisen ja kommunikaation esteettömyyden. Fyysinen esteettömyys viittaa rakennettuun ympäristöön ja kuljetuspalveluihin. Henkinen esteettömyys koskee tiedostettuja ja tiedostamattomia asenteita. Sosiaalinen esteettömyys viittaa siihen, että myös vammaisen ihmisen ympäristö ja ihmiset kokonaisvaltaisesti aiheuttavat esteitä, ei vamma sinänsä. Kommunikaation ympäristö tarkoittaa puolestaan monipuolista tiedonvälitystä ja tiedon vastaanoton esteettömyyttä. Tähän sisältyy myös sähköisen ympäristön palvelut.

Esteettömyysartikla 9 on nähdäkseni erityisen merkittävä, koska tämän artiklan nojalla myös yksityiset yritykset ja yhteisöt, jotka tarjoavat palveluita ja tavaroita, ovat velvollisia ottamaan huomioon kaikki esteettömyyden osatekijät vammaisten kannalta. Siten kyse on mielestäni myös siitä, että vammaisten henkilöiden kuluttajaoikeudellinen asema tulee toteutua yhdenvertaisesti muiden kuluttajien kanssa. Katson, että tavaroiden ja palveluiden sekä joukkoliikennevälineiden esteettömyys nousee esiin myös siinä, kun julkisyhteisöt hankkivat niitä kilpailuttamalla uudistettavan hankintalain mukaisesti, jolloin kaikki esteettömyyden osatekijät tulee ottaa huomioon tarjouspyynnössä hankinnan kohteen vähimmäisvaatimuksina ja teknisinä eritelminä.       

YK:n vammaissopimukseen on kirjoitettu määritelmäsäännös, jotka sivuavat myös esteetöntä toimintaympäristöä. Ensinnäkin kohtuulliset mukautukset tarkoittavat tarvittaessa yksittäistapauksessa toteutettavia muutoksia ja järjestelyä, jolla ei aiheuteta kohtuutonta rasitetta toimijalle. Kohtuullisten mukautusten laiminlyönti tarkoittaa YK:n vammaissopimuksen mukaan vammaisen syrjintää. Toiseksi kaikille sopiva suunnittelu (Universal Design/Design for all) tarkoittaa tuotteiden, ympäristöjen, ohjelmien ja palvelujen suunnittelua sellaisiksi, että kaikki ihmiset voivat käyttää niitä mahdollisimman laajasti ilman mukautuksia tai erikoissuunnittelua. 

YK:n vammaisoikeussopimuksessa viestinnän ja kommunikoinnin esteettömyys näkyy monin tavoin ja erityisesti sen merkitys avautuu eri artiklojen välisten yhteyksien kautta. Tämä on havaittavissa selvästi muun muassa yleissopimuksen määritelmäartiklassa 2 ja esteetöntä tiedonsaantia koskevan artiklan 21 yhteyden välillä aistivammaisten henkilöiden kohdalla. Artikla 2 liittyy viestinnän ja kielen tarkkoihin määritelmiin, mikä tarkoittaa puhutun kielen lisäksi viittomakieltä, pistekirjoitusta ja puhetta tukevia sekä korvaavia viestintätapoja yms. Artiklassa 21 todetaan nimenomaisesti yhteys artiklaan 2 tiedonsaannin esteettömyyden näkökulmasta.

Yhdenvertaisuus ja esteettömyys ovat itsenäisen elämän edellytyksiä

YK:n vammaissopimuksessa on laaja syrjintäkieltoartikla 5, joka kieltää kaikenlaisen vammaisten henkilöiden syrjinnän. Oikeustoimikelpoisuutta koskevassa artiklassa 12 puolestaan pyritään tukemaan tarvittaessa vammaisen henkilön oikeustoimikelpoisuutta rajoittamatta sitä. Oikeustoimi tarkoittaa oikeuksia ja velvoitteita lisääviä toimia, kuten sopimusten tekemistä. Näillä artikloilla on merkitystä tässä yhteydessä, koska ne liittyvät samalla yhdenvertaisuuteen. YK:n vammaissopimuksen artikla 19 sääntelee itsenäistä elämää ja osallisuutta koskevia ihmisoikeuksia. Artiklassa on mainittu erilaisia tukimuotoja, kuten henkilökohtainen apu.

Nähdäkseni ihmisoikeudet ’yhdenvertaisuus’ ja ’esteettömyys’ ovat edellytyksiä, jotta vammaisten henkilöiden oikeus itsenäiseen ja omannäköiseen elämään sekä osallisuuteen muiden kanssa voi toteutua yhteisöissä. Oheisessa kaaviossa kuvaan näitä ihmisoikeuksien suhteita tarkemmin hierarkisessa ihmisoikeuspyramidissa. Yläkäsitteeksi  olen nostanut vammaisten ihmisten itsenäisen elämän ja osallisuuden, joita alakäsitteet yhdenvertaisuus ja esteettömyys vahvistavat. Katson, että tasa-arvon käsitteellä tarkoitetaan pikemminkin sukupuolten välistä tasa-arvoa, jonka olen sisällyttänyt laajemmin eri syrjintäperusteet kattavaan yhdenvertaisuuteen.

Esteettömyys vaikuttaa muiden ihmisoikeuksien toteutumiseen 

Esteettömyys liittyy monin tavoin muiden YK:n vammaissopimuksessa mainittujen ihmisoikeuksien toteutumiseen, koska esteellinen ympäristö on ihmisoikeusloukkaus. Yleissopimuksen artiklan 21 sanan- ja mielipiteen vapaus sekä artiklan 29 osallistuminen poliittiseen elämään eivät toteudu, mikäli julkinen vaaliaineisto internetissä ei ole esteettömässä ja helppokäyttöisessä muodossa aistivammaiselle henkilölle tai helppolukuista ja ymmärrettävää kognitiivisista rajoitteista kärsivälle henkilölle. Lisäksi kevään 2015 eduskuntavaaleissa osa puolueiden ja ehdokkaiden vaalitilaisuuksista oli portaiden takana pyörätuolinkäyttäjän kannalta esteellisessä toimintaympäristössä. 

YK:n vammaissopimuksen artiklassa 13 turvattu oikeussuoja jää toteutumatta, jos tuomioistuimen istuntosali on liikuntarajoitteiselle henkilölle fyysisesti esteellinen korkeiden kynnysten tai ovien kapeuden takia. Mikäli viittomakieltä käyttävälle henkilölle ei anneta mahdollisuutta käyttää omaa kieltään rikosprosessin aikana, niin loukataan hänen kielellisiä perusoikeuksia ja oikeutta kulttuuri-identiteettiin.

Luonnollisesti YK:n vammaissopimuksen artikloista ilmenevä terveysartikla 25 ja sen yhteys kuntoutusartiklaan 26 jäävät kaikki toteutumatta, jos esteellisten tutkimuslaitteiden takia rintasyövän esiasteita CP-vammaisella naisella ei havaita riittävän ajoissa. Myös artiklan 6 vammaisten naisten ja tyttöjen oikeuksia varmistava oma artikla jää toteutumatta. CP-vamma aiheuttaa itsessään puheen ja liikkumisen toimintarajoitteita, mutta ei syöpää. Brittiläinen Strauss tutkimusryhmineen totesi jo vuonna 1999, että nimenomaan CP-vammaisten naisten rintasyöpään kuolleisuus on ikäryhmäänsä nähden poikkeuksellisen suurta. Pääteltävissä on, että hoitohenkilökunnan asenteet (henkinen esteettömyys) ja tutkimuslaitteiston esteellisyys vaikuttivat siihen, ettei CP-vammaisia naisia tutkittu riittävän ajoissa.

Helsingin Musiikkitalon eräs pyörätuolipaikan kaide voi evätä sähköpyörätuolin käyttäjältä YK:n vammaissopimuksen artiklassa 30 turvatun osallistumisen kulttuurielämään ainakin osittain näköesteen muodossa, jolloin rikotaan myös yleissopimuksen 5 artiklan laajaa syrjintäkieltosäännöstä. Tämän esteellisen kohdan Helsingin Musiikkitalosta löysi Suomen vierailullaan vuonna 2012 yhdysvaltalainen vammaisoikeusaktivisti ja Yhdysvaltojen entisen ulkoministerin Hillary Clintonin ja nykyisen ulkoministerin John Kerryn erityisavustaja Judith Heumann.  

YK:n vammaissopimuksen ratifiointiprosessi vielä kesken

YK:n yleiskokous hyväksyi 13.12.2006 yleissopimuksen tekstin. Suomi allekirjoitti 30.3.2007 ensimmäisten valtioiden joukossa YK:n vammaisoikeussopimuksen ja sitä koskevan valinnaisen yksilövalituspöytäkirjan. YK:n vammaissopimus tuli voimaan kansainvälisesti 3.5.2008. Ulkoministeriön vetämä työryhmä on kirjoittanut yleissopimusta koskevan mietinnön. Hallituksen esitys on annettu eduskunnalle, joka hyväksyi lakiesityksen vammaissopimuksesta tosin ottaen huomioon sosiaali- ja terveysvaliokunnan antaman lausuman: ”Eduskunta edellyttää, että ennen vammaisyleissopimuksen ratifioinnin loppuunsaattamista varmistetaan, että sopimuksen 14 artiklan (Vapaus ja turvallisuus) ratifioinnin edellytykset täyttyvät kansallisessa lainsäädännössä.” Artikla 14 vaatii muun muassa, että vamma ei saa olla missään tapauksessa peruste vapaudenriistolle. Käytännössä erityisesti kehitysvammaisten henkilöiden vapautta sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä on erilaisin pakkotoimin rajoitettu ja tähän on syytä saada aikaan muutos maassamme. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö vahvisti vammaissopimusta koskevan lain 10.4.2015, mutta sopimuksen voimaanpanoasetus vielä puuttuu.

YK:n vammaissopimuksen ratifiointiprosessi on edennyt hitaasti. Syynä ovat olleet tarpeellisiksi katsotut lainsäädäntömuutokset ennen kuin kansainvälistä ihmisoikeussopimusta voidaan kansallisen käytäntömme mukaisesti hyväksyä tavallisella lailla ja asetuksella osaksi oikeusjärjestystämme. Siten yleissopimus ei ole vielä voimassa, koska jäljellä olevien ratifioinnin edellytysten täyttämiseksi valmisteltu uusi sosiaali- ja terveydenhuollon itsemääräämisoikeuslakiesitys on puutteellinen ja ristiriidassa YK:n vammaissopimusmääräysten kanssa. Vasta YK:n vammaissopimusta koskevan hyväksymisasiakirjan tallettamisella YK:lle Suomi sitoutuu lopullisesti noudattamaan sopimusta.

YK:n vammaissopimuksen esteettömyyskohtia on saatettu voimaan kansallisesti 

Uusi yhdenvertaisuuslaki tuli voimaan vuoden alusta 2015. Tämä laki on erittäin merkittävä, koska lain soveltamisala laajeni kattamaan oikeussuojan ja elämänalan osalta kaikki syrjintäperusteet, kuten vammaisuuden. Yhdenvertaisuuslain velvoittavuus koskee viranomaisten, työnantajien, koulutuksenjärjestäjien lisäksi yksityisiä palveluita ja tavaroita tarjoavia yrityksiä. Yhdenvertaisuuslain 15 §:ssä säädetään kohtuullisista mukautuksista ja kohtuullisten mukautusten laiminlyönti tulkitaan YK:n vammaissopimuksessakin kielletyksi syrjinnäksi. Uuden yhdenvertaisuuslain säätäminen on katsottu edellytykseksi, jotta YK:n vammaissopimusmääräykset yhdenvertaisuuden osalta ovat sopusoinnussa kansallisen lainsäädäntömme kanssa ja yleissopimus voidaan ratifioida.

Kohtuullisilla mukautuksilla tarkoitetaan vammaiselle henkilölle konkreettisessa tilanteessa tehtäviä tarpeellisia ratkaisuja, jotka sivuavat myös palveluiden ja tavaroiden esteettömyyttä. Laissa ei ole määritelty sitä, paljonko mukautus saa maksaa, koska kyse on vammaisen tarpeesta ja yksilöllisestä kohtuullisuusarvioinnista kussakin konkreettisessa tilanteessa. Yhdenvertaisuuslain 15 §:n perustelujen mukaan kohtuulliset mukautukset on erotettava esteettömyyttä koskevista vaatimuksista, joista säädetään muualla lainsäädännössä. Edelleen lain perustelujen mukaan mukautuksissa olisi tyypillisesti kyse esimerkiksi esteettömän kulkureitin järjestämisestä. Tähän saattaa joissakin tapauksissa riittää muutama sata euroa maksavan luiskan käyttöönotto. Lain esitöissä todetaan pyörätuoliluiskasta siten, että tuskin koskaan luiska olisi laissa tarkoitetulla tavalla pidettävä kohtuuttoman kalliina ratkaisuna. Esteetöntä liikkumista edesauttaisi myös liiketilojen järjestäminen helppokulkuisemmaksi, mistä koituisi yleensä vain vähäisiä kustannuksia. Ehdotetuissa mukautuksissa ei ole kyse kustannusvaikutuksiltaan merkittävämmistä yleis- ja pysyväisluonteisista esteettömyystoimenpiteistä, vaan sellaisista säädetään muualla lainsäädännössä.

Esimerkiksi ruokalistan ääneen lukeminen ravintolassa tai jonotusnumeroiden kuuluttaminen näyttötaulun lisäksi ovat varsin pienellä vaivalla toteutettavia mukautuksia, joita voitaneen pitää hyvään asiakaspalveluun kuuluvina menettelytapoina jo nykyisin.

Mukautuksissa olisi niin ikään usein kyse henkilön vamman huomioon ottamisesta palvelutilanteessa. Lain perustelujen mukaan esimerkiksi ruokalistan ääneen lukeminen ravintolassa, viittomakielen tulkkaus videokännykän välityksellä tehtynä tai jonotusnumeroiden kuuluttaminen pelkän näyttötaulun lisäksi ovat varsin pienellä vaivalla toteutettavia mukautuksia, joita voitaneen pitää hyvään asiakaspalveluun kuuluvina menettelytapoina jo nykyisin. Katson, että mukautusten kohtuullisuutta tulisi arvioida pikemminkin vammaisen henkilön tarpeista lähtien kuin arvioida kustannuksia. Kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti esim. pyörätuoliluiska maksaa itsensä takaisin, jotta myös vammaiset voivat asioida fyysisissä liiketiloissa muiden tavoin. Yhdenvertaisuutta valvoo yhdenvertaisuusvaltuutettu sekä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta. Viime kädessä tämä lautakunta arvioi mukautusten kohtuullisuutta yksittäistapauksissa.

Viestinnän esteettömyydestä

Liikenne- ja viestintäministeriön valmistelemaan tietoyhteiskuntakaari -lakiin on koottu keskeiset sähköistä viestintää koskevat säädökset. Tietoyhteiskuntakaari ja siihen liittyvät asetukset tulivat voimaan vuoden 2015 alusta. Tietoyhteiskuntakaari koskee osaltaan viestinnän esteettömyyttä.

Teleyritys, joka on nimetty yleispalveluyritykseksi on velvollinen tarjoamaan liittymän. Tarjottavan liittymän on oltava sellainen, että kaikki, myös vammaiset, voivat käyttää hätäpalveluja, soittaa ja vastaanottaa kotimaan ja ulkomaan puheluita sekä käyttää muita tavanomaisia puhelinpalveluja. Teleyrityksen on tehokkaasti ja hyvissä ajoin tiedotettava tilaajille muun muassa vammaisille tarkoitettuja tuotteita ja palveluja koskevista yksityiskohdista. Tämän lisäksi puhelinverkossa toimiva teleyritys on velvollinen osaltaan huolehtimaan siitä, että käyttäjät saavat puhelimitse sekä tekstiviestillä yhteyden maksutta yleiseen hätänumeroon 112. Kommunikaation esteettömyyden takia on olennaisen tärkeää, että puhe- tai aistivammainen henkilö saa tarvittaessa yhteyden hätänumeroon tekstiviestillä. Siten tietoyhteiskuntakaareen tehty kirjaus edistää kommunikaation ja viestinnän esteettömyyden osalta YK:n vammaissopimuksen kansallista toimeenpanoa.

Oikeusministeriön valmistelema viittomakielilaki tuli voimaan 1.5.2015. Tämän lain tarkoituksena on edistää suomalaista ja suomenruotsalaista viittomakieltä käyttävien kielellisten oikeuksien toteutumista. Lain valmistelussa on otettu huomioon YK:n vammaissopimus kokonaisuudessaan. Yleissopimuksen artiklassa 9 mainitaan muun ohessa koulutettujen viittomakielen tulkkien käyttö yhtenä keinona edistää esteettömyyttä.

Valtakunnallinen vammaispoliittinen ohjelma esteettömyyden edistäjänä

Valtakunnallisen vammaispoliittisen ohjelman (2010 – 2015) tarkoituksena on ollut edistää vammaisten henkilöiden asemaa oikeudenmukaiseksi ja yhdenvertaiseksi yhteiskunnassa puuttumalla epäkohtiin konkreettisin korjaus- ja kehittämistoimenpitein. Ohjelma ohjaa osaltaan YK:n vammaissopimuksen kansallista toimeenpanoa. Ohjelma kattaa läpileikkaavasti kymmenkunta ministeriötä ja pitää sisällään 14 vammaispoliittisesti merkittävää sisältöaluetta sekä 122 toimenpide-ehdotusta, joista jokaiseen on sisällytetty YK:n vammaissopimuksen tietty artikla. Näistä toimenpide-ehdotuksista 61 voidaan katsoa koskevan jollakin tapaa esteettömyyttä.

Vammaispoliittisen ohjelman kärjen muodostavat muun ohessa toimenpiteet, joilla vahvistetaan ja lisätään yhteiskunnan esteettömyyttä laaja-alaisesti. Vammaispoliittisen ohjelman keskeinen viesti rakennetun ympäristön esteettömyyden huomioimisessa on kaikille sopivan suunnittelun periaate (design for all) lainsäädännön kehittämiseksi ja esteettömyystulkintojen yhdenmukaistamiseksi osaksi rakennusmääräyksiä. Suomen rakentamismääräyskokoelman kokonaisuudistus on valmisteilla ympäristöministeriössä ja uudistettu rakentamismääräyskokoelma on tarkoitus uusia vuoden 2017 mennessä. Ympäristöministeriöllä on menossa hanke – Miljoona esteetöntä asuntoa vuoteen 2030 mennessä, minkä nimi on jo paljon puhuva.

Esteettömyys hyödyttää kaikkia

Nähdäkseni YK:n vammaissopimus tuo vammaisten ihmisten elämään modernin ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan. Aiemmin vammainen ihminen koettiin pikemminkin lääketieteellisten diagnosointien avulla objektiksi. Myöhemmin nousi esiin sosiaalinen painotus jolloin havaittiin, että vamma itsessään ei tuota esteitä vaan edellytettiin myös vuorovaikutusta vamman ja ympäristön sekä ihmisten asenteiden välillä. Lopulta alettiin omaksua ihmisoikeusperustaista lähestymistapaa, jolloin vammainen ihminen tulkittiin subjektiksi, jolle oli tullut oikeus pitää kiinni ihmisoikeuksistaan.

Mikäli pyörätuolinkäyttäjä ei portaiden takia pääse haluamaansa paikkaan mihin muilla henkilöillä on lupa mennä eikä vaihtoehtoista kulkureittiä ole järjestetty, on kyse ihmisoikeusloukkauksesta ja vammaisen ihmisen syrjinnästä. YK:n vammaissopimukseen voi vedota sitovana kansainvälisenä sopimuksena heti, kun valtio on virallisesti hyväksynyt sen. Mielestäni Suomessa YK:n vammaissopimus on ollut näihin päiviin asti moraalinen kompassi, joka on pyrkinyt ohjaamaan taustalla eri lainsäädäntöhankkeita ja käytäntöjä ihmisoikeusperustaiseen suuntaan sekä nostamaan esiin uuden modernin esteettömyyden määritelmän osaksi kestävää kehitystä ja vastuullista sekä pitkäjänteistä vammaispolitiikkaa.

Esteettömyys on ihmisoikeuskysymys, koska esteellinen toimintaympäristö ei mahdollista kenenkään itsenäistä elämää ja osallisuutta yhdenvertaisesti muiden kanssa.    

Kaikille sopiva suunnittelu jo nimensä mukaisesti lupailee vaikutuksia muidenkin kuin vammaisten elämään. Maailman Pankin ja WHO:n raporttien mukaan maailman väkiluvusta on 15 % jollakin tapaa toimintarajoitteisia. Esteettömyys on kuitenkin kaikkia koskettava kysymys jossakin elämän vaiheessa. Etenkin Eurooppa harmaantuu ja Suomessakin väestöpohja on sellainen, että ikääntyneitä henkilöitä on Suomessa yhä enemmän. Mikäli tavara ja palvelu sekä tila suunnitellaan alun perin esteettömäksi, hyödyttää se jossakin vaiheessa kaikkia. Tilanne voi tulla eteen, jossa matkalaukku on liian iso ja se pitäisi kuljettaa. Perheenlisäyksen johdosta lastenvaunujen pitäisi mahtua asuinhuoneiston kellarin oviaukosta. Eläkkeellä pitäisi päästä kirjastoon.

Esteettömyys on ihmisoikeus, koska se määritellään valtioita sitovassa ihmisoikeussopimuksessa. Kuten aiemmin kirjoituksessa on todettu, esteettömyydellä on läheinen yhteys yhdenvertaisuuteen. Esteettömyys on ihmisoikeuskysymys, koska esteellinen toimintaympäristö ei mahdollista kenenkään itsenäistä elämää ja osallisuutta yhdenvertaisesti muiden kanssa.    

Julkaistu alunperin Suuntaaja-verkkolehdessä 2/2015

Kirjoittanut: Henrik Gustafsson, lakimies, Invalidiliitto ry

Lähteet ja lisätietoja

Hallituksen esitys eduskunnalle vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan hyväksymisestä sekä laeiksi yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain muuttamisesta (HE 284/2014 vp)

Hallituksen esitys eduskunnalle viittomakielilaiksi (HE 294/2014 vp).

Sosiaali- ja terveysministeriö (2010). Vahva pohja osallisuudelle ja yhdenvertaisuudelle. Suomen vammaispoliittinen ohjelma VAMPO 2010-2015. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2010:4.

Väyrynen, Erja (2014). Rakentamisen esteettömyyssäännösten uudistaminen. Luento Esteettömyysseminaarissa 25.11.2014, Iiris -Keskus, Helsinki.