Utsjoen Aspa-koti Goahti on koko kylän kohtaamispaikka, jossa ihmisten erilaisuus ei estä yhdessäoloa.
Aspa-koti Goahti sijaitsee tunturien katveessa, Suomen pohjoisimmassa kunnassa, Utsjoella. Rakennuksessa on kahdeksan eri tavoin vammaisille tarkoitettua asuntoa. Asukkaina on myös mielenterveyskuntoutujia.
Goahtin yhteistuvassa oleilee talon asukkaiden lisäksi paljon muutakin väkeä, sillä Goahtissa järjestetään harrastustoimintaa, retkiä ja rentoa yhdessäoloa koko kylän väelle.
– Tänne saa tulla kuka tahansa. Ohjattua toimintaa on neljänä päivänä viikossa. Jos ihmiset kokevat sen omakseen, he tulevat kylältä tänne, kertoo Pirjo Leinonen, Goahtin palveluvastaava.
Leinosen mukaan Goahtin asukkaat ja muut kyläläiset seurustelevat keskenään hyvässä ilmapiirissä.
– Ei täällä ole tarvinnut törmätä ennakkoluuloihin. Ei ole ollut konflikteja.
Monenlaista toimintaa
Goahtissa kokoontuu kerran viikossa ruokakerho, jossa kokataan ja syödään yhdessä. Viikko-ohjelmaan kuuluu myös paljon erilaisia pelejä – kuten mölkkyä, petankkia ja kortti- ja lautapelejä – sekä yhteislaulua ja käsitöitä. Vähän matkan päässä olevalla kuntosalilla järjestetään säännöllisesti ohjattua liikuntaa. Perjantaisin kyläläiset ovat tervetulleita Goahtiin saunomaan.
Leinonen kertoo, että Goahtin pihalla on kesäisin laavu, jossa voi keittää nokipannukahvit ja paistaa makkaraa. Kesäisin tehdään retkiä muillekin laavuille.
– Olemme käyneet esimerkiksi Ellin polulla. Se on metsäreitti, jonka varrella on tulipaikka Tenojoen rannassa. Kesäisin järjestetään myös pari kalastusretkeä kaikille halukkaille. Teemme retkiä pidemmällekin; joulukuussa tehdään perinteisesti ostosmatka Ivaloon. Se on ollut tosi suosittu. Toinen isompi retki on useimmiten Norjaan suuntautuva kesämatka.
Leinosen mukaan porukkaa saa tulla retkille niin paljon, kuin linja-autoon vain mahtuu, joskin Goahtin asukkaat ovat etusijalla. Osallistujat maksavat matkasta ja ruoasta vain 10–20 euroa, sillä matkoja rahoitetaan silloin tällöin järjestetyillä myyjäisillä ja herkkukahviloilla.
Tärkeintä on suvaitsevaisuus
Väkeä Goahtissa käy huomattava määrä, suurin osa heistä on yli 50-vuotiaita. Kävijämääriä lasketaan vieraskirjan avulla. Leinonen kertoo, että siihen tulee jopa sata nimeä kuukaudessa.
– Joka toinen viikko täällä tosin kokoontuu parinkymmenen hengen eläkeläisryhmä ja aamuisin käy vakioporukka kahvilla.
Goahtissa kävijät saavat myös vaikuttaa kohtaamispaikassa järjestettävään toimintaan: kerran kuussa pidetään kaikille avoimia asiakaskokouksia. Kokouksissa käydään läpi esimerkiksi toiveita siitä, mitä olisi kiva tehdä.
Leinosen mukaan kohtaamispaikka on saanut hyvää palautetta ja kynnys toimintaan osallistumiseen on koettu matalaksi.
– Parasta on se, että tänne tulee kaikenlaisia ihmisiä. Siitä olen tykännyt, että koskaan ei tiedä, kuka ovelle tulee. Tapahtumatkin muuttuvat ihmisten mukana.
Kohtaamispaikan suurin anti on Leinosen mielestä kuitenkin suvaitsevaisuus erilaisuutta kohtaan. Erilaisuus on ehkä ennen kohtaamispaikkaa jäänyt helpommin piiloon, hän pohtii.
