Miten sosiaalityö vaikuttaa? Millaista tukea ja apua asiakkaat saavat? Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella kehitetty AVAIN-mittari auttaa saamaan aikuissosiaalityön vaikutuksia esiin. Kokoamalla määrällistä tietoa sosiaalityön vaikutuksista, pystytään ymmärtämään, mitä on vaikuttava sosiaalityö, ja minkälaisissa puitteissa sitä tulisi järjestää.
Sosiaalityö tarvitsee tuekseen ja kehittyäkseen tietoa työn aikaansaamista hyvinvointivaikutuksista. Tällä hetkellä on pulaa menetelmistä ja välineistä, joiden avulla voidaan arvioida sosiaalityötä ja sen vaikuttavuutta työn omista lähtökohdista ja eettisistä periaatteista käsin. Kuntatasolla sosiaalityön toimenpiteiden arviointi pelkistyy usein asiakas- ja päätösmäärien, määräajoissa pysymisen ja kustannusten seurantaan. Työn tekemisen tueksi tarvitaan huomattavasti nykyistä enemmän tietoa vaikuttavista työmenetelmistä ja toimenpiteiden vaikutuksista eri elämäntilanteissa niin aikuissosiaalityössä, vammaispalvelujen sosiaalityössä kuin lastensuojelussa (ks. esim. Pekkarinen 2011).
Poliittisessa päätöksenteossa niukkenevien resurssien oloissa vaikuttavuudesta on tullut suorastaan muotitermi, jota viljellään varsin huolettomasti. Vaikuttavuudella voidaan tarkoittaa esimerkiksi sitä, miten taloudelliset resurssit on käytetty ja mitä niillä on saatu aikaan. Kustannusvaikuttavuus on kuitenkin vain yksi osa vaikuttavuutta. Sosiaalipalveluissa kustannusvaikuttavuuden rinnalla on välttämätöntä tarkastella pitkäkestoisia vaikutuksia asiakkaiden elämässä, kuten esimerkiksi palvelun tai palveluiden vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin. (Ks. Saikkonen & Kivipelto 2013.) Tämä puolestaan edellyttää asiakkaiden osallisuutta arvioinnissa.
Vaikuttavuuden arvioinnin tavoitteena on, että pystytään sekä tuottamaan tietoa palveluiden vaikutuksista asiakkaiden tilanteeseen että osoittamaan se, että olemassa olevat resurssit on käytetty parhaalla mahdollisella tavalla. Jos pysyttäisiin osoittamaan, että pitkäjänteinen ja paneutuva sosiaalityö osana palvelujärjestelmää säästää resursseja esimerkiksi terveydenhuollosta, vaikuttaisi se todennäköisesti kunnan päätöksiin resurssien kohdentamisesta.
Nykyinen teknologia antaa ennen näkemättömiä mahdollisuuksia vaikuttavuustiedon tuotantoon ja hyödyntämiseen. Kuntapäättäjille on olennaisen tärkeää saada ajantasaista tietoa siitä, minkälaisia vaikutuksia heidän tekemillään päätöksillä on: Miten vaikuttaa perhetyöntekijöiden lisääminen tai vähentäminen tai yksittäisen palvelupisteen siirtäminen tai vaikka palveluiden yhdistäminen saman katon alle.
Yleisesti kunnissa seurataan sitä, ehditäänkö toimeentulotukipäätökset tehdä seitsemässä vuorokaudessa. Sen sijaan varsin vähän on koottua tietoa siitä, mitä muita palveluita toimeentulotukea saavat asiakkaat käyttävät ja miten oikea-aikaisesti ja oikein kohdennetuilla palveluilla voidaan saavuttaa säästöä ja lisätä ihmisten hyvinvointia, kun asiakasta ei pallotella eri palveluiden välillä vuosikausia. Niin pitkään kun tällaista tietoa ei saada, tyydytään päätöksiä tekemään vuotuisessa budjettiraamissa keskittyen todellisuutta huonosti kuvaaviin talouden tunnuslukuihin.
Vaikuttavuuden arviointia sosiaalityön omista lähtökohdista
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) on pyritty vastaamaan vaikuttavuustiedon kysyntään ja tarpeeseen kehittämällä aikuissosiaalityön vaikuttavuuden arviointiin mittari, jonka avulla ammattilaiset voivat arvioida omaa työskentelyään ja sen vaikuttavuutta yhdessä asiakkaiden kanssa. Mittari on rakennettu sosiaalityön omista lähtökohdista käsin, mutta huomiota on kiinnitetty myös tuotetun tiedon helppoon hyödynnettävyyteen esimerkiksi päätöksenteossa.
Aikuissosiaalityön vaikuttavuuden arviointimittari AVAIN kehitettiin vuosien 2011–2012 aikana THL:n ja kuntien yhteistyönä toteuttamassa hankkeessa. Verkkopohjaisen mittarin sisältämät kysymykset laadittiin yhteistyössä THL:n tutkijoiden, Seinäjoen sosiaaliviraston sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien sekä Pohjanmaan maakuntien sosiaalialan osaamiskeskus SONet BOTNIA:n kanssa. Hankkeen tulokset on raportoitu vuonna 2013 ilmestyneessä THL:n raportissa. (Kivipelto ym. 2013a.)
Käyttökokemusten perusteella mittaria hiottiin toimivammaksi yhdessä Vantaan työvoiman palvelukeskuksen sosiaalityöntekijöiden sekä Tuusulan nuorten sosiaalisen kuntoutuksen työntekijöiden kanssa. Uusi testauskierros parannetulla mittariversiolla käynnistyi vuoden 2013 lopulla yhdeksän sosiaalialan toimipaikan kanssa.
Tavoitelähtöisyys ja tapauskohtaisuus arvioinnin perustana
AVAIN-mittarissa kartoitetaan sekä asiakkaan tavoitteita, sosiaalityön työmenetelmiä että asiakkaan tilanteeseen vaikuttavia tilannetekijöitä. Mittarin taustaoletuksena on teoria tavoitelähtöisestä sosiaalityöstä (Niemelä 2012; Rostila 2001). Työskentelyn lähtökohtana ovat asiakkaan omat tavoitteet, joiden asettamisessa sosiaalialan ammattilainen auttaa. Työntekijät kirjaavat valitut tavoitteet mittariin asiakkaan kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta. Myös sosiaalityön menetelmistä sekä asiakkaan tilanteeseen vaikuttavista muista tekijöistä keskustellaan asiakkaan kanssa ennen niiden ylöskirjaamista.
AVAIN-mittari on rakennettu niin sanotun tapauskohtaisen arviointiasetelman lähtökohdista (single-system design; single-case design). Asetelma mahdollistaa asiakaskohtaisen muutoksen seuraamisen sekä sen tarkastelemisen, millaiset menetelmät ovat vaikuttavia tietyssä tilanteessa ja tietynlaisissa olosuhteissa elävien asiakkaiden kohdalla.
AVAIN-mittarilla seurataan muutosta suorittamalla arviointi tavoitteiden asettamisvaiheessa sekä siinä vaiheessa, kun tavoitteiden saavuttamista pidetään mielekkäänä arvioida. Arvioinnissa tarkastellaan kunkin asiakkaan kohdalla sekä tavoitteiden saavuttamista, käytettyjä menetelmiä että asiakkaan elämäntilanteeseen vaikuttavia muita tekijöitä.
Sosiaalityön asiakkaiden elämässä toivottua edistystä tapahtuu yleensä pienin askelin ja tämä vaiheittaisuus pyritään saamaan mittarilla esille.
Tapauskohtaisessa arviointiasetelmassa on mahdollisuus havainnoida muutoksia toistamalla mittaus useampaankin kertaan (Bloom ym. 2008, Fischer & Corcoran 2007). Jatkossa AVAIN-mittaria on tarkoitus kehittää niin, että asiakkaan tavoitteita on mahdollista asettaa ja arvioida niin monta kertaa, kuin asiakkaan elämäntilanne ja siinä tapahtuvat muutokset edellyttävät. Sosiaalityön asiakkaiden elämässä toivottua edistystä (esim. työllistyminen, päihdeongelman hoito, talouden hallinta) tapahtuu yleensä pienin askelin ja tämä vaiheittaisuus pyritään saamaan mittarilla esille. Mittaamisen toistaminen määräajoin on edellytys sille, että työn vaikuttavuus pystytään osoittamaan.
Ihmissuhdetyössä vaikuttavuutta ei voi tarkastella yksioikoisesti tavoitteiden ja menetelmien välisten syy-yhteyksien kautta, vaan sosiaalityön toiminnassa ovat mukana erilaiset prosessit, olosuhteet, yksilölliset tekijät, toimintaympäristöt ja rakenteet (Pohjola 2012, ks. myös Kemppainen & Ojaniemi 2012). Mittarin rakentamisvaiheessa käytiinkin monipuolisesti läpi tilannetekijöitä, joilla sosiaalityön ammattilaiset näkivät olevan merkitystä asiakkaiden tilanteiden edistymisessä ja tavoitteiden saavuttamisessa (Kivipelto ym. 2013a). Kun sosiaalityön vaikutuksia tutkitaan, ei ole löydettävissä yhtä selkeää muutoksen aikaansaavaa tekijää eli mekanismia, vaan selittäviä tekijöitä on useita. Esimerkiksi rakenteellisilla seikoilla kuten palvelujen saatavuudella tai yhdyskuntarakenteella on keskeinen merkitys siinä, miten sosiaalityön vaikutukset näkyvät asiakkaan elämässä tai saadaanko työskentelyllä aikaan tavoiteltua tulosta.
Kokemuksia vaikuttavuusmittarin käytöstä
AVAIN-mittarin avulla on pystytty tuottamaan uudenlaista tietoa siitä, mitä sosiaalityössä tehdään ja tavoitellaan sekä pystytty arvioimaan, miten erilaiset menetelmät ja toimintatavat toimivat asiakkaiden pyrkiessä kohti asettamiaan tavoitteita. AVAIN-mittarin rakenne mahdollistaa sosiaalityössä käytettyjen menetelmien ja toimintatapojen yhdistämisen asiakkaan tavoitteiden saavuttamiseen sekä näiden tarkastelemisen suhteessa tilannetekijöihin. Mittarilla kootun tiedon avulla on esimerkiksi saatu tukea havainnoille, että talousvaikeuksista kärsivien asiakkaiden kohdalla tilannetta saadaan parhaiten eteenpäin käyttämällä useita, asiakkaan tavoitteiden saavuttamista tukevia menetelmiä. Pelkkä taloudellinen tuki ei auta asioiden eteenpäin viemisessä vaan lähinnä pitää tilannetta ennallaan. (Kivipelto ym. 2013b.)
AVAIN-mittaria käyttäneet sosiaalityöntekijät ovat kokeneet, että mittari tekee sosiaalityötä näkyväksi, kun siinä seurataan perinteisten päätösmäärien ja käsittelyaikojen sijaan sitä, mitä sosiaalityössä varsinaisesti tehdään ja millaisten asiakkaiden kanssa työskennellään. On pidetty tärkeänä, että sosiaalityön sisältöä on saatu muutettua numeroiksi, joiden oletetaan osoittavan esimerkiksi kuntapäätöksentekijöille sanallista tietoa tehokkaammin sosiaalityön tarpeen. Osa testaajista kokeilee parhaillaan mittarin käyttöä asiakassuunnitelmien laadinnassa. Kokemusten perusteella saamme tietoa, voiko AVAIN toimia myös asiakassuunnitelman välineenä tai jopa korvata erilliset suunnitelmat.
AVAIN-mittaria testanneet sosiaalityön ammattilaiset ovat kokeneet verkkopohjaisen mittarin helppokäyttöiseksi, koska siinä tavoitteet, menetelmät ja tilannetekijät on valmiiksi määritelty. Testausvaiheessa mittari on kerännyt kuitenkin myös kritiikkiä. Kun sitä on käytetty rinnan muiden tietojärjestelmien ja suunnitelmien kanssa, se on koettu työlääksi käyttää ja täyttää. Tämän takia mittarista on kehitetty testattavaksi myös huomattavasti lyhyempi versio, ns. PreAvain, joka on vuoden 2014 aikana testattavana Hämeenlinnan aikuissosiaalityössä, lastensuojelussa sekä työvoiman palvelukeskuksessa. Nähtäväksi jää, riittääkö typistetty versio tuottamaan olennaisen tiedon vaikuttavasta sosiaalityöstä.
AVAIN-mittarin käyttäjätestaus jatkuu vuoden 2014 loppuun saakka, minkä jälkeen tulokset raportoidaan ja mittarin jatkosta päätetään. Tavoitteena on saada AVAIN-mittari jossain muodossa halukkaiden käyttäjien saataville ja käyttöönotettavaksi vuoden 2015 aikana.
Paremmalla arvioinnilla palveluja vaikuttavammiksi
AVAIN-mittarin avulla pystytään tuottamaan tietoa sosiaalityöstä, sen vaikutuksista sekä sosiaalityön asiakkaina olevien ihmisten elämäntilanteista. Olennaista on, että sosiaalityön asiakkaat ovat itse keskeisessä roolissa päättämässä omista tavoitteistaan ja arvioimassa niiden toteutumista. Tulevaisuuden haasteena on saada nämä tiedot sisällytettyä sosiaalihuollon tietojärjestelmiin osaksi jokaisen kunnan (tai sote-alueen) sosiaalityön tietovarantoa. Nykyteknologialla haasteen ei pitäisi olla ylivoimainen.
Sosiaalipalveluista tarvitaan ajantasaista tietoa kuntapäätöksenteon tueksi. Jos ajan tasalla olevaa dataa ei ole saatavilla muusta kuin palveluiden käyttäjämääristä ja kustannuksista, perustetaan päätökset niihin. AVAIN-mittarista saatuja kokemuksia voisi hyödyntää laajemmin palvelujärjestelmän arvioinnissa, kun arvioinnin tuella tuotetaan vaikuttavia palveluja asiakkaan, ei järjestelmän näkökulmasta. Loistavatkaan palvelupolut eivät auta, jos asiakas tipahtaa niiden väliin.
Vammaispalvelujen arviointiin tarvitaan mittareita, jotka ottavat asiakkaan tilanteen haltuun kokonaisvaltaisesti.
AVAIN-mittarin rakenne, jossa otetaan huomioon kunkin yksilön elämään ja ympäristöön liittyvät tekijät sekä kunkin omat yksilölliset tavoitteet, voisi hyvin olla sovellettavissa myös muille sosiaalityön sektoreille kuten vammaispalvelujen sosiaalityön vaikuttavuuden arviointiin. Mittariin sisäänrakennettu ajatus asiakaslähtöisestä tavoitteiden asettamisesta, asiakkaan osallisuudesta arviointiprosessissa sekä ympäristötekijöiden huomioon ottamisesta sopii hyvin vammaispalveluiden ideologiaan.
Vammaispalvelujen arviointiin tarvitaan mittareita, jotka ottavat asiakkaan tilanteen haltuun kokonaisvaltaisesti. Pienellä uudelleenmuokkauksella AVAIN-mittaria voisikin kokeilla myös vammaispalvelujen sosiaalityön vaikuttavuuden arviointiin. Laaja-alaisen arviointimittarin avulla saataisiin esille monia ihmisen elämään vaikuttavia tekijöitä, jotka eivät suoraan johdu esimerkiksi fyysisen toimintakyvyn puutteista tai ratkea pelkästään perinteisillä vammaispalveluilla, mutta joihin sosiaalityön keinoin voidaan vaikuttaa. Samalla vammaispalvelujen sosiaalityö saataisiin paremmin näkyväksi.
Artikkelia varten on haastateltu vammaispalvelujen asiantuntijoina kehittämispäällikkö Päivi Nurmi-Koikkalaista sekä asiantuntija Stina Sjöblomia Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
Sanna Blomgren, tutkija
Minna Kivipelto, tutkimuspäällikkö
Paula Saikkonen, tutkija
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
Artikkeli on alunperin julkaistu Suuntaaja-verkkojulkaisussa 3/2014.
Lähteet ja lisätietoa
Bloom, Martin & Fischer, Joel & Orme, John G. (2008). Evaluating Practice. Guidelines for the Accountable Professional. 6th edition. Harlow, Pearson Education.
Fischer, Joel & Corcoran, Kevin (2007). Measures for Clinical Practice and Research. A Sourcebook. Volume 1. Couples, Families and Children. 4th edition. New York, Oxford University Press.
Kemppainen, Tarja & Ojaniemi, Pekka (2012). Tieto ja vaikuttavuuden arviointi käytännön sosiaalityössä. Teoksessa Pohjola, Anneli & Kemppainen, Tarja & Väyrynen, Sanna (toim.) Sosiaalityön vaikuttavuus. Rovaniemi, Lapin yliopistokustannus, 43–64.
Kivipelto, Minna & Blomgren, Sanna & Karjalainen, Pekka & Saikkonen, Paula (2013a). Aikuissosiaalityön vaikuttavuuden arviointimittareiden kehittämisen lähtökohtia. Teoksessa Kivipelto, Minna & Blomgren, Sanna & Karjalainen, Pekka & Saikkonen, Paula (toim.), Vaikuttavaa aikuissosiaalityötä – arviointimalleista mittareihin. Tutkimus- ja kehittämishankkeen loppuraportti. Raportti 8. Helsinki, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 17–26.
Kivipelto, Minna & Blomgren, Sanna & Suojanen, Riitta (2013b). AVAIN-mittarin kehittäminen Seinäjoen sosiaalivirastossa. Teoksessa Kivipelto, Minna & Blomgren, Sanna & Karjalainen, Pekka & Saikkonen, Paula (toim.), Vaikuttavaa aikuissosiaalityötä – arviointimalleista mittareihin. Tutkimus- ja kehittämishankkeen loppuraportti. Raportteja 8. Helsinki, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 28–52.
Kivipelto, Minna & Saikkonen, Paula (2013). Tiedon tuotanto ja vaikuttavuustieto sosiaalityössä. Yhteiskuntapolitiikka, 78 (3), 313–321.
Nurmi-Koikkalainen, Päivi & Sjöblom, Stina (2014). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Haastattelu 21.8.2014.
Pekkarinen, Elina (2011). Lastensuojelun tieto ja tutkimus – asiantuntijoiden näkökulma. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, Lapsuudentutkimuksen seura, Lastensuojelun keskusliitto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Pohjola, Anneli (2012). Moniulotteinen vaikuttavuus. Teoksessa Pohjola, Anneli & Kemppainen, Tarja & Väyrynen, Sanna (toim.) Sosiaalityön vaikuttavuus. Rovaniemi, Lapin yliopistokustannus, 9–15.
Rostila, Ilmari (2001). Tavoitelähtöinen sosiaalityö. Voimavarakeskeisen ongelmanratkaisun perusteet. SoPhi 61. Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto.
