Tulevaisuuden hyvinvointipalveluja voivat olla esimerkiksi yksinäisyyden poistaminen lähiyhteisöjen ja vaikuttamisryhmien avulla, mielen treenaaminen, virtuaalimatkailuelämykset tai eheytymisseminaari nukkuessa.
Artikkelissa visioidaan tulevaisuuden yhteiskuntaa ja sitä, miten teknologia muuttaa ihmisten arkea. Teknologiaa on kehitettävä ihmisten ehdoilla ja pidettävä huolta myös kansalaisten yhdenvertaisuudesta.
Virtuaalisuus, robotit, erilaiset anturit (myös ihmisen sisällä) sekä erilaiset sosiaaliset innovaatiot, muun muassa uudella tavalla tuotetut lähipalvelut, ovat yleistymässä. Miltä kuulostaisi, jos voisit virtuaalisesti illastaa yhdessä neljässä eri maanosassa olevien ystäviesi kanssa ja saada hartiahierontaa päivällisen jälkeen – samoin virtuaalisesti – jonka jälkeen jatkaisit unessa keskustelua suosikkikirjailijasi kanssa?
Tulevaisuusvaliokunnan tehtävänä on katsoa tulevaisuuteen. Aikajana työskentelyssä on muutamasta vuodesta muutamaan vuosikymmeneen. Tulevaisuusvaliokunta ei ennusta asioita, vaan pyrkii tulevaisuudentutkimuksen työkaluja käyttäen havainnoimaan ja huomaamaan erilaisia heikkoja signaaleja, joiden perusteella luodaan erilaisia tulevaisuudenkuvia. On tärkeää pystyä näkemään sekä myönteisiä että kielteisiä skenaarioita. Mahdollisuuksia tulee myös politiikan keinoin vahvistaa ja toisaalta pyrkiä estämään erilaisten uhkakuvien toteutuminen.
Olemme tulevaisuusvaliokunnassa viimeisen vuoden aikana kuulleet lukuisia asiantuntijoita monelta yhteiskunnan alueelta. Lähes kaikki asiantuntijat ovat korostaneet sitä, että maailma muuttuu teknologian johdosta seuraavien 20 vuoden aikana enemmän kuin se on muuttunut edellisen 200 vuoden aikana. Tämä tarkoittaa myös terveys- ja hyvinvointipalvelujen muutosta. Muutoksen nopeus voi olla niin huimaa, että emme osaa tässä hetkessä edes kuvitella, millainen maailma on vuonna 2040. Yritän kuitenkin kirjoituksessani tulevaisuudentutkijoiden näkökulmia hyödyntäen kurkistaa tulevaisuuden maailmaan. Kirjoitukseni lopussa palaan lähemmäksi tätä hetkeä ja pohdin, miten teknologian myönteistä hyödyntämistä voisi edistää ja nopeuttaa.
Maailma muuttuu teknologian johdosta seuraavien 20 vuoden aikana enemmän kuin se on muuttunut edellisen 200 vuoden aikana.
Visioin tässä artikkelissa tulevaisuutta käyttäen kolmea lähdettä: BeHappy-projektin (2015) tulevaisuusverstaan tuotoksia, ikääntyvien oppiminen ja hyvinvointiteknologia -projektin projektisuunnitelmaa ja sen ohjausryhmän (jonka puheenjohtajana toimin) työpajan tuotoksia sekä Tulevaisuusvaliokunnan raporttia ’Radikaalit teknologiat’ (2013) sekä sen uudistettua painosta: Teknologiamurros 2013 – 2015 (2016). Tavoitteenani on pohtia, miten teknologia tulee kenties muuttamaan ihmisten elämää arjessa, ja miten ihmiset, joilla on erilaisia toimintarajoitteita, voivat hyötyä tästä kehityksestä. Vaikka visiointini voi tuntua osittain utopistiselta, niin monien esittämieni visioiden toteutuminen on teknisesti mahdollista jo nyt tai lähiaikoina. Toinen asia kokonaan on, haluammeko näiden visioiden toteutuvan eli pidämmekö kehitystä uhkana vai mahdollisuutena.
Esimerkki Merin arjesta vuonna 2040
50-vuotias Meri asuu yksin ja hänellä on diabetes sekä taipumusta masennukseen. Diabetesta pystytään jo parantamaan kantasoluhoidon kautta, mutta Meri ei ole halunnut tätä hoitoa. Hänelle insuliinihoito on tuttua jo neljänkymmenen vuoden ajalta, ja hän kokee sen itselleen helpoksi. Pari vuotta aikaisemmin hän menetti tapaturmaisesti oikean kätensä kyynärvarresta alaspäin ja siihen on asennettu proteesi. Samassa onnettomuudessa hän sai pienen aivovamman, jonka seurauksena hänelle tuli lieviä kognitiivisia häiriöitä, muun muassa luetun ymmärtämisen vaikeutta sekä uuden ympäristön hahmottamisvaikeuksia.
Aamulla Meri herää avattarensa eli Internetissä valitsemansa kuvallisen hahmon tai profiilikuvan huomenen toivotukseen tavallista aiemmin. Hahmo on huomannut Merin verensokerin olevan alhaalla ja siksi on aika nousta aamupalalle. Noustessaan vuoteesta ja laittaessaan jalat sängyn vieressä olevalle matolle, matto ottaa yhteyden intuitiiviseen käyttöliittymään, josta Meriltä kysytään, minkä median kautta hän haluaa kuunnella aamun uutiset. Sanomalla ääneen kanavan numeron, hän pääsee suoraan kuuntelemaan lempitoimittajansa uutistenlukua.
Merillä on riski masentua ja eristäytyä sosiaalisista suhteista. Hänen kotiinsa asennettu teknologia tunnistaa sosiaalisen alentuman ja suunnittelee mukavaa tekemistä, jossa on osin tuttuja asioita, mutta myös jotain uusia aivoja aktivoivia toimintoja. Pian Meriin otetaankin yhteyttä hänen valitsemastaan yhteisöstä älyseinän videoyhteydellä. Virtuaalihahmot kertovat yhteisön toiminnasta ja Meri päättää liittyä siihen. Päätös aktivoi henkilökohtaisen hahmon ehdottamaan sopivaa asua ja ateriaa ennen kuin Meri lähtee tapaamaan ryhmän jäseniä.
Merin kotiin asennettu teknologia tunnistaa sosiaalisen alentuman ja suunnittelee mukavaa tekemistä, jossa on osin tuttuja asioita, mutta myös jotain uusia aivoja aktivoivia toimintoja.
Ennen lähtöä Meri käy vielä virtuaalikaupassa tilaamassa itselleen iltapäiväksi tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Valinta tapahtuu painamalla päätteellä näkyviä tuotteiden kuvia. Ruokatavarat hän kerää virtuaalihyllyltä ostoskoriin ja pyytää toimituksen kotiin kello kahdeksi. Meri lähtee tapaamaan uuden yhteisön jäseniä robottiautollaan ja viettää erittäin mukavan aamupäivän.
Puolen päivän jälkeen Meri tulee kotiin ja välipalan jälkeen huomaa, ettei hänen käsiproteesinsa toimi kunnolla. Hän monistaa omalla 3D-tulostimellaan itselleen uuden proteesin ja ottaa yhteyttä internetin kautta terveydenhoidon vastuuhenkilöönsä ja sopii proteesin uudelleen laittamisesta seuraavaksi iltapäiväksi. Tämän jälkeen Meri on vielä älyseinän videoyhteyden avulla yhteydessä Etelä-Afrikassa asuvaan tyttäreensä ja vaihtaa pikaisesti päivän kuulumiset.
Hän monistaa omalla 3D-tulostimellaan itselleen uuden proteesin ja ottaa yhteyttä internetin kautta terveydenhoidon vastuuhenkilöönsä ja sopii proteesin uudelleen laittamisesta.
Merillä on kotona myös apurobotti, joka auttaa häntä niissä kodinaskareissa, joita Meri ei halua tai jaksa itse tehdä. Robotin kanssa voi myös keskustella erilaisista aiheista ja se on hyvä pelikaveri. Meri nauttii myös ulkoilusta lähimetsässä ja sinne hän ottaa robottikumppanin turvakseen, sillä metsässä liikkuessa Meri eksyy helposti. Muuten hän ulkoilee mielellään yksinään tai ystäviensä kanssa, sillä ympäristö on suunniteltu kaikkien aistien osalta täysin esteettömäksi, ja liikkuminen on kaikille asuinalueen ihmisille helppoa.
Illalla Meri menee aikaisen herätyksen ja tapahtumarikkaan päivän johdosta tavallista aikaisemmin nukkumaan ja älypeti tunnistaa Merin fyysisen väsymyksen ja myös aivojen stressitilan. Älypeti käynnistää yöllisen eheyttämis- ja rentoutusohjelman sekä suunnittelee seuraavalle päivälle liikunta- ja ravitsemusohjelman, jonka se viestii liikuntavälineistölle.
Seuraavana aamuna Meri herää mieli ja keho virkistyneenä ja ennen uuden proteesin asentamista hän ennättää kuunnella älyseinän kautta luentoa, jossa maailmankuulu kulttuuritutkija esittelee pariisilaisen museon taideteoksia. Virtuaalilasien avulla Meri näkee taideteokset luonnollisessa muodossaan ja kielen käännösohjelman avulla hän kuuntelee esityksiä suomenkielellä.
Uudet teknologiat sosiaali- ja terveydenhuollossa
Yllä olevassa esimerkissä kuvatun kaltaisten terveys- ja hyvinvointipalveluiden ja niihin liittyvän teknologian kehittäminen vaatii monenlaista osaamista ja monialaista kehittäjäjoukkoa. Edellä mainittujen palveluiden kehittämiseen tarvitaan teknologiaosaajia (mm. ohjelmointi, robotiikka), sosiaali- ja terveydenhuollon osaajia, kodinkoneiden ja huonekalujen valmistajia, päätöksentekijöitä, mielenvalmentajia, aivotutkijoita, psykologeja, operaattoreita, sähköyhtiöitä, kansalaisjärjestöjä, rakennusyhtiöitä, erilaisia käyttäjäyhteisöjä sekä käyttäytymisen-, kulttuurin- ja käytettävyyden tutkijoita.
Kokonaisuuden hallinta edellyttää myös koordinointia ja yhteistyön fasilitointia. Asuinalueet tulee jo alusta alkaen suunnitella palvelualustoiksi, joilla tuetaan asukkaiden kulttuuri, liikunta ym. harrastuksia ja yhteisöllisyyttä. Isännöitsijöiden tehtävänä on toimia palvelukoordinaattoreina, jotka auttavat kiinteistöhuollon lisäksi myös palveluiden hyödyntämisessä.
Asuinalueet tulee jo alusta alkaen suunnitella palvelualustoiksi, joilla tuetaan asukkaiden kulttuuri, liikunta ym. harrastuksia ja yhteisöllisyyttä.
Terveydenhuollossa tieto ja palvelut ovat kerääntymässä palvelupilviksi (BigData), jonka voi profiloida yksilöllisesti (My Data). Arkiset esineet voidaan liittää internetiin ja ne voivat kommunikoida keskenään. Robotit jakavat lääkkeitä, vastaavat yhteydenottoihin ja avustavat leikkauksissa. Lääkkeet voidaan valmistaa jokaiselle yksilöllisesti. Vaatteet mittaavat elintoimintoja ja osaavat puhua. Materiaalitutkat valvovat lääkitystä sekä tunnistavat sairauksia ja jopa tunnetiloja. Bioinformatiikka kehittyy ja koneälyt louhivat tietoa ja diagnosoivat sairauksia. Koneäly kykenee käyttämään supernopeasti kaiken sen tiedon, joka on olemassa esimerkiksi tietystä sairaudesta ja löytämään oikeat hoitokeinot. Geenejä ja soluja voidaan korvata nanoteknologialla ja nanorobotteja voidaan seurata ja ohjata tietokoneella jopa etäyhteyksien avulla.
Monet uudet teknologiat auttavat myös toimintakyvyn ylläpitämisessä ja parantamisessa: robottijalat, kodinhoitorobotit, etäavustajat ym. toimintakykyä kompensoivat välineet helpottavat arkea. Terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut ovat hakeutumassa osittain sairaaloista, terveyskeskuksista ja sosiaalitoimistoista sinne, missä ihmisetkin ovat. Tulevaisuudessa sosiaalipalveluissa toteutuu ”yhden luukun periaate”. Kaikki palvelut on koottu yhteiselle palvelualustalle ja jokainen voi oman yhteyshenkilönsä kanssa räätälöidä itselleen sopivat palvelut elämäntilanteensa ja avun tarpeensa mukaan huomioiden kuitenkin koneälyn suositukset esimerkiksi siitä, mitä henkilön kannattaa tehdä itse kokonaisvaltaisen toimintakyvyn edistämisen näkökulmasta.
Vuorovaikutus hoidettavan ja hoitoa antavan ammattilaisten tai oman yhteyshenkilön kesken tulee säilymään, vaikka tekniset mahdollisuudet paranevat. Kohtaamiset tosin voivat olla hyvin erilaisia.
Vuorovaikutus hoidettavan ja hoitoa antavan ammattilaisten tai oman yhteyshenkilön kesken tulee säilymään, vaikka tekniset mahdollisuudet paranevat. Kohtaamiset tosin voivat olla hyvin erilaisia. Ne voivat tapahtua internetin kautta tai kasvotusten. Molemmissa tapauksissa hoitava henkilö voi joustavasti tapaamisen yhteydessä hyödyntää toisia ammattilaisia ja erilaisia tietokantoja. Myös kansalaisille avattavat tietokannat mahdollistavat yhteistyön ja erilaisten vaihtoehtojen yhdessä miettimisen.
Teknologiaa ihmisten ehdoilla
Usein teknologiasta puhuminen koetaan ”kovaksi” ja inhimilliset arvot unohtavaksi. Arvoista ja ihmisyydestä puhuminen onkin teknologian kehittämisen yhteydessä tärkeää. Jos ajatellaan edellä mainittua tulevaisuudenkuvaa, niin parhaimmillaan siinä toteutuu ihmislähtöisyys, hyvinvointikeskeisyys, vapaaehtoisuus, itsemääräämisoikeus, yksilöllisyys, tasa-arvoisuus, osallisuus, yhteisöllisyys, vaikuttamismahdollisuudet, toisista välittäminen, vastuunotto, merkityksellisyys, luottamus, turvallisuus ja yksityisyys. Voidaankin kysyä, voisiko teknologian kehittyminen ja kehittäminen mahdollistaa näiden tärkeiden arvojen toteutumisen paremmin kuin nykyinen toimintatapamme. Kenties tyytymättömyys nykytilaan on keskeinen syy nopeuttaa kehitystä.
Voidaankin kysyä, voisiko teknologian kehittyminen ja kehittäminen mahdollistaa tärkeiden arvojen toteutumisen paremmin kuin nykyinen toimintatapamme.
Toisaalta kehittämisessä on pidettävä huolta tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Teknologian on autettava kaikkia kansalaisia, ei ainoastaan hyvätuloisten joukkoa. Lisäksi on muistettava, että teknologian kehittämisessä on mentävä ”ihminen edellä” eli emme saa kehittää teknologiaa teknologian takia vaan pohtien miten se auttaa ihmistä. Teknologia on hyvä renki mutta huono isäntä. Ihmisyyteen kuuluu oleellisesti tarve olla vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Siksi teknologia ei saa jättää ihmisiä seurustelemaan vain ”koneiden ja laitteiden” kanssa. Riskinä on, että huonosti toteutettuna teknologian kehittäminen johtaa siihen, että apua tarvitsevat ihmiset saavat osakseen entistä vähemmän inhimillistä vuorovaikutteista kohtaamista.
Teknologian hyödyn on oltava konkreettista
Jos pidämme teknologian kehittämistä toivottavana, niin siihen liittyviä ennakkoluuloja ja pelkoja on pyrittävä voittamaan. Olemme pohtineet Ikääntyvien oppiminen ja hyvinvointiteknologiat -hankkeen ohjausryhmän työpajaseminaarissa, miten saisimme asioita etenemään nopeammin ”tässä ja nyt” ja mitkä asiat ovat tärkeitä, kun teknologiaa markkinoidaan ihmisille, joilla on erilaisia toiminnanrajoitteita. Myös moni sosiaali- ja terveysalan työntekijä voi kokea teknologian kehittymisen uhkana.
Myös moni sosiaali- ja terveysalan työntekijä voi kokea teknologian kehittymisen uhkana.
Teknologiaa hyödyntävien kansalaisten näkökulmasta on tärkeää, että hyödyt pystytään osoittamaan konkreettisesti. Hyötynä on esimerkiksi se, että teknologian avulla voidaan olla helposti yhteydessä kaukana oleviin sukulaisiin ja ystäviin. Teknologian on oltava sellaista, ettei siihen tarvita erillisiä ohjeita, vaan se itse ohjaa käyttäjää (muun muassa intuitiiviset käyttöliittymät). Käytön opettelussa vertaistuki ja kokemusasiantuntijoiden käyttö vähentävät pelkoa laitteita kohtaan. Käyttäjän yksilölliset tarpeet ja itsemääräämisoikeus on aina huomioitava.
Sekä kansalaisten että työntekijöiden näkökulmasta on tärkeää, että teknologian hyödyt pystytään osoittamaan konkreettisesti.
Työntekijöiden näkökulmasta on myös tärkeää, että teknologian hyödyt pystytään osoittamaan konkreettisesti. Hyötynä on esimerkiksi se, että moniammatillinen yhteistyö helpottuu ja konsultaatiot mahdollistuvat osana arkityötä. Parhaimmillaan teknologiaa hyödyntämällä jää aikaa enemmän aidosti asiakkaan kanssa olemiseen ja yhdessä tekemiseen. Käyttöön otettavan teknologian on toimittava hyvin, eikä keskeneräisiä sovelluksia saa viedä työntekijöiden arkeen. Teknologiaa kehitettäessä on työntekijöiden oltava alusta alkaen mukana. Samalla kun uusi teknologia tulee osaksi arkityötä, on myös työprosessien muututtava. Tässä tarvitaan myös esimiesten tukea.
Yhteenvetona voidaan todeta, että teknologian tuloa arkeemme entistä enemmän emme voi estää. Nyt onkin tärkeää, että asiaa edistetään ihmisten ehdoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että uskallamme kohdata tämän ilmiön. Kyseenalaistaminen ja kriittisyys ovat myös hyviä tapoja lähestyä tätä asiaa. Pääasia on, että emme juokse karkuun tai sulje silmiämme todellisuudelta ja tulevaisuudelta. Nyt on oikea aika vaikuttaa ja käydä eettistä keskustelua myös teknologian haitoista!
Kirjoittanut: Merja Mäkisalo-Ropponen, TtT, kansanedustaja, Eduskunta, Tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja
Julkaistu alunperin Suuntaaja-verkkolehdessä 2/2016
Lähteet ja lisätietoja
Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 6/2013. Suomen sata uutta mahdollisuutta: Radikaalit teknologiset ratkaisut.
Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2016. Teknologiamurros 2013-2015: Esiselvitys radikaalien teknologioiden kehityksestä 2013 katsauksen jälkeen.
Hietanen Olli 2015. BeWell Happy – projektin tulevaisuusverstaan Linnamäellä 26.8.2016. Turun yliopisto, Tulevaisuuden tutkimuskeskus.
Hietanen Olli 2016. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tulevaisuuskuva. Kipuviesti 1/2016, 50 -56.
Hietanen Olli, Limnell Jarno, Linturi Risto 2016. Big Data, loT ja kyberturvallisuus 4.0. Futura 2/2016. (Painossa 5.4.2016)
Ikääntyvien oppiminen ja hyvinvointiteknologiat 2015. Hankesuunnitelma. EAKR- rakennerahasto. Kestävää kasvua ja työtä 2014 – 2020. 30063/A70157.
Ikääntyvien oppiminen ja hyvinvointiteknologiahanke. Ohjausryhmän työpajatyöskentelyn tuotokset 28.2.2016
