Parkinsonin tautia sairastava Ahti haluaa tavata ihmisiä ja olla monessa mukana. Henkilökohtaisen avun turvin hän pystyy harrastamaan ja pitämään mielen virkeänä.
Tilava hissiaula on sisustettu kahdella muhkealla nojatuolilla ja pienellä pöydällä. Kun seppeleellä koristellun asunnon ovikelloa soittaa, ovi aukenee automaattisesti. Kaksion olohuoneessa istuu mies pyörätuolissa. Hän on Ahti, 72 vuotta.
Parkinsonin tautia sairastava Ahti on asunut senioreille tarkoitetussa palvelutalossa Tampereen Hervannassa noin kolme vuotta. Aiempi koti oli kolmikerroksinen paritalo Viinikassa, mutta sairaus vaikeutti Ahdin liikuntakykyä ja portaissa kävelyä.
– Jäin kirjaimellisesti kolmannelle portaalle seisomaan, mies kuvailee.
Lopullinen sysäys muutolle oli kaatuminen kotona. Ahti joutui polvileikkaukseen ja vietti sairaalassa melkein neljä kuukautta. Sen jälkeen kolmikerroksiseen taloon palaaminen oli mahdotonta.
– Kun makasin sairaalassa, poikani alkoivat etsiä minulle uutta, esteetöntä asuntoa. Täällä sattui sopivasti olemaan huoneisto vapaana.
Polvileikkauksen jälkeen Ahti alkoi käyttää manuaalista pyörätuolia. Parkinsonin tauti heikensi kuitenkin nopeasti käsien toimintaa, ja Ahdin piti siirtyä sähköiseen pyörätuoliin. Kävely loppui kokonaan kaksi vuotta sitten.
Apu myönnettiin nopeasti
– Vuoden 2013 joulukuussa Ahdille tehtiin palvelusuunnitelma ja hänelle haettiin henkilökohtaista avustajaa, kertoo Aspan työntekijä Jenni, yksi Ahdin henkilökohtaisista avustajista.
Avun saamisesta ei Ahdin mukaan tarvinnut vääntää, vaan päätös saatiin vauhdilla. Jenni selvittää, että Ahdin kunto oli heikentynyt nopeasti ja avuntarve oli helppo perustella. Henkilökohtainen apu myönnettiin heti vuoden 2014 alussa.
– Siinä mielessä olen saanut vähän helpomman oksan kuin moni muu, Ahti toteaa.
Aluksi henkilökohtaista apua myönnettiin viisikymmentä tuntia kuukaudessa, mutta nykyään avustaja on Ahdin luona joka iltapäivä yhdestä neljään. Sen lisäksi kotisairaanhoito käy aamuin ja illoin tekemässä hoidolliset toimenpiteet.
Henkilökohtaisten avustajien turvin Ahti selviytyy päivittäisistä toimistaan, kuten syömisestä ja peseytymisestä. Parkinsonin tauti on myös hiljentänyt Ahdin puheääntä huomattavasti, ja mies käy kerran viikossa puheterapiassa. Avustajien kanssa Ahti käy läpi ”kotiläksyjään”.
Jenni näyttää Ahdin puheterapiavihkoa, joka on täynnä suurikirjaimista tekstiä.
– Avustajat lukevat lauseita vihkosta ja minä toistan niitä. Kanssaihmiset sanovat, että puhe kuuluu nyt paremmin, Ahti kertoo.
Harrastukset pitävät virkeänä
Henkilökohtaiset avustajat auttavat Ahtia paitsi päivittäisissä perusasioissa, myös harrastuksiin pääsemisessä. Joka iltapäivä Ahti käy avustajan kanssa palvelutalon ilmaisella kuntosalilla.
– Tänä vuonna olen käynyt kuntosalilla jo kaksisataa kertaa.
Lisäksi mies vetää senioritalon elokuvakerhoa, käy kirjakerhossa ja pelaa bingoa. Harrastuksiin kuuluvat myös erilaiset ulkopelit, kuten mölkky, ja pian alkaa ATK-kurssi.
– Ahti on sellainen, että hän lähtee aina mukaan uusiin juttuihin ja haluaa järjestää kaikenlaista, Jenni kertoo.
Ahdin olohuoneen seinällä on purjevenettä kuvaava taulu. Nuorempana hän harrasti järvipartiota ja joukkuepurjehdusta. Ensimmäiset merkit Parkinsonin taudista ilmaantuivatkin purjehtiessa.
– Olin Sardiniassa MM-kisoisssa, kun huomasin olevani puolta hitaampi kuin miehistön muut jäsenet, Ahti kertoo.
Nyt partio- ja purjehdusharrastukset ovat historiaa, mutta aktiivinen luonne on ja pysyy.
– Pyrin ottamaan osaa kaikkeen, mihin vain voin, Ahti tiivistää.
Ihmisten kanssa ei pitkästy
Senioritalossa asuminen sopii seuralliselle Ahdille hyvin, sillä kavereita ympäristössä piisaa. Varsinaisten harrastustensa ohella Ahti kertoo harrastavansa ”yleiskeskustelua” muiden talon asukkaiden kanssa ja syövänsä miltei päivittäin talon ravintolassa.
– Parasta täällä asumisessa on ihmisläheisyys. Tuolla on viisisataa puhekumppania oven takana.
Myös se, että henkilökohtaiset avustajat vaihtuvat, on Ahdin mielestä positiivista. Aluksi hänelle ehdotettiin yhtä vakituista avustajaa, mutta siihen hän ei halunnut suostua.
– Mieluummin näen monia eri ihmisiä.
Parkinsonin tauti pakotti kuitenkin luopumaan tärkeästä asiasta – työstä. Ahti kertoo toimineensa ennen eläkkeelle jäämistä liikkeen johdon konsulttina. Hän oli suunnitellut työskentelevänsä yli 70-vuotiaaksi, mutta sairauden vuoksi työnteko loppui kuusi vuotta sitten.
– Se ei mennyt ihan niin kuin suunnittelin. Se ei mennyt putkeen, Ahti sanoo haikeana, mutta pian hymynkare palaa takaisin hänen kasvoilleen.
Vaikka vakava tunnelma on tapaamisemme ajan käynyt kylässä jo monesti, se on joka kerta poistunut nopeasti. Ahdilla on aina vitsi kielen päällä.
Ahti ja Jenni haluavat esiintyä pelkillä etunimillään.
