Ihmiset ovat erilaisia ja lapsuudessa opitut asumisen tavat vaikuttavat paljon meidän jokaisen asumisen valmiuksiin. Oma itsenäistymiseni oli asumisenkin puolesta haastavaa aikaa. Työssäni olen pohtinut myös omakohtaisesti, mistä haasteet johtuivat.
Pohdintojeni jälkeen päädyn vain ja ainoastaan yhteen lopputulokseen: en ihan oikeasti tiennyt miten kuuluu asua ja elää. Tai ehkä tiesin mitä yhteiskunta odottaa, mutta käytännön asioista ei tiennyt mitään. Asunnottomuustyön asiantuntija Juha Soivio esitti minulle taannoin kysymyksen ”Mitä luulet, olisitko itse käynyt asumistaitovalmennuksen, jos sitä olisi sinulle tarjottu?”
Hetken mietittyäni vastasin: ”Kyllä ehdottomasti olisin!”
Asumisen jättiviidakko
Minulla on työkokemusta asumisen asioista noin kymmenen vuoden ajalta erilaisista työtehtävistä. Voin todeta, että asumiseen liittyvät asiat ovat erittäin laaja kokonaisuus. Täytyy osata muuttoon liittyvät asiat, joita on tavaroiden kuskaamisen lisäksi iso paperiasioiden viidakko. Lisäksi asunnon kunnossapitoon ja turvallisuuteen liittyviin asioihin on perehdyttävä. Tulevat naapuruussuhteet askarruttavat. Ja mitä sitten, jos yhteiselo ei sujukaan jouhevasti? Jos olet asunut koko elämäsi ihmisten ympäröimänä ja yhtäkkiä yksinäisyys yllättää uudessa kodissa? Mistä pyytää apua, jos kohtaa haasteita?
Lisäksi asumisen aikana saattaa tulla itsestä riippumattomia yllätyksiä, kuten vesivahinko tai tuholaisia. Sitten kun muuttaa pois asunnosta on taas sama rumba edessä loppusiivouksen aiheuttamalla stressillä höystettynä. Jos on pienet tulot, on myös haasteellista saada rahat riittämään elämiseen. En usko, että kukaan omilleen itsenäistyvä oppii asioita kerralla, vaan niihin kasvetaan. Tietoa lisäämällä voidaan kuitenkin välttää tietynlaiset sudenkuopat asumisessa ja turvata asumisen jatkuvuus.
Koditkaan eivät ole kaikki samanlaisia. Koti on pesä, jota rakennetaan pikkuhiljaa omannäköiseksi. Sosiaalialan näkökulmasta katsottuna kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia oppia asumisen taitoja lapsuudessa ja nuoruudessa. Lisäksi saattaa olla, että toiminnanohjauksen haasteiden vuoksi asiat jäävät puolitiehen. Myös pitkä asuminen laitoksessa, vankilassa tai tuetussa asumisessa saattaa aiheuttaa niin sanottua laitostumista ja ”jämähtämistä”. Tai sitten asiat voivat lähteä täysin lapasesta, kun vapaus tai itsenäisyys koittaa.
Jokainen voi oppia
Olen luonteeltani ikuinen optimisti ja uskon, että jokaisella meistä on mahdollisuus oppia mitä tahansa, jos olosuhteet sen mahdollistavat. Kokeilemme Asumisen ajokortti -hankkeessa uudenlaista tapaa oppia asumisen taitoja ja testaamme vertaissovittelua naapuruston konfliktitilanteissa.
Käytämme asumistaitovalmennuksessa toiminnallisia pedagogisia menetelmiä, jotka perustuvat yhdessä oppimiseen. Vaikka teemat noudattavat samaa kaavaa, yksikään valmennus ei ole samanlainen vaan se muotoutuu osallistujiensa näköiseksi. Valmennuksessa luodaan heti alussa turvallinen tila ja valmennuksessa saa kysyä ”tyhmiä kysymyksiä”. Myös yksilövalmennukset ja etävalmennukset ovat mahdollisia. Valmennuksessa opitaan myös digitaalisia taitoja sähköisen oppimisalustan avulla ja opitaan hakemaan erilaisia Kelan tukia.
Yhteiskunnalle säästöjä, luontokin kiittää
Tiesitkö, että vuotavalle vessanpöntölle tulee hintaa vuodessa jopa kymmeniätuhansia euroja? Eli kun asukas tietää enemmän kodin teknisistä asioista, esimerkiksi miten toimia vessanpöntön tai hanan vuotaessa, siinä säästyy isoja summia kiinteistön omistajilta. Myös ekologisesta näkökulmasta se on merkittävä asia.
Asumisen päättyminen häätöön on kallista yhteiskunnalle. Häätö maksaa noin 10 000 euroa asukasta kohti. Asukas päätyy usein vaativampien sosiaalipalveluiden käyttäjäksi, mikä tuo hintalappuun reilusti lisää euroja. Puhumattakaan siitä hädästä, jonka häätö yksittäisen ihmisen elämään tuo.
Siksi pyrimme tarjoamaan tietoa ja turvaamaan asumisen jatkuvuuden. Tervetuloa oppimaan!
Teija Hietikko
Hankepäällikkö, Asumisen ajokortti
