Eräänä päivänä mieleeni tuli, että minäkin voisin kertoa elämästäni ja harrastuksistani täällä Halikossa ja Aspa-koti Sillanpäässä. Olemme kotikäynneillä yhdessä kirjoittaneet tätä juttua työntekijän kanssa. Olen ollut Aspan asiakkaana kohta 13 vuotta.
Näiden vuosien aikana olen tutustunut ryhmätoiminnassa uusiin ihmisiin, joilta saan vertaistukea. Aspa on tosi suuressa osassa elämääni, ilman Aspan tukea tilanteeni olisi paljon huonompi ja olisin yksinäisempi.
Sillanpäässä on ryhmätoimintaa kuutena päivänä viikossa. Käyn tiistaisin nuorten ryhmässä. Nimi ei ehkä ole osuvin, kun siellä ei ikää niin tarkasti tuijoteta, vaan ollaan enemmänkin samanhenkinen tiimi. Olemme käyneet pelaamassa biljardia, keilaamassa, pakohuoneessa, elokuvissa ja tutustumassa esimerkiksi Heinän puutarhaan, jossa kasvatetaan mm. chilejä. Ollaan myös kokkailtu tulisia ruokia, koska tästä porukasta löytyy muitakin chiliharrastajia. Torstaisin osallistun liikuntaryhmään ja perjantaisin musiikkiryhmään, jonka jälkeen lähdemme pienellä porukalla työntekijän kanssa vielä kuntosalille.
Kotini on Aspan minulle vuokraama rivitalo, jossa asun koirani kanssa. Lokakuussa seitsemän vuotta täyttänyt Vitae on minulle tärkeä perheenjäsen. Vitaen kanssa tulee lenkkeiltyä päivittäin noin 10 kilometriä. Aamuin illoin kävelemme reipasta tahtia noin 40 minuuttia ja päivällä hieman lyhemmän lenkin. Koirat ovat olleet minulle aina luontainen osa perhettä, koska vanhemmillani oli koira jo silloin kun synnyin. Vitaen kanssa ulkoilu onkin hyvää vastapainoa tärkeälle harrastukselleni tietokoneiden rakentamiselle ja pelaamiselle.
Kun tietokone tuli taloon
Ensimmäinen tietokone tuli lapsuudenkotiini 90-luvulla. Ensimmäisen oman koneen ostin vuonna 2002, ihan pelaamista varten. Kun pelit kehittyivät ja alkoivat vaatia lisää tehoa, aloin harkita kalliin valmiiksi kasatun koneen ostamista vai uskaltaisinko itse tilata osia ja yrittää parantaa suorituskykyä. Vuonna 2007 päätin ottaa riskin, vaikka alan koulutusta minulla ei ole. Etsin netistä tietoa osien vaihtamisesta ja osien yhteensopivuudesta. Vähitellen rohkeus korjaamiseen ja osien vaihtamiseen kasvoi. Vuosien varrella on tullut tehtyä virheitä – niin sanotusti opittua kantapään kautta –mutta näistä on selvinnyt purkamisella ja uudestaan kasaamisella, eikä onneksi ole rahallisia tappioita tullut.
Tietokoneen korjaamisessa pitää muistaa hyvä valaistus sekä välttää staattista sähköä. Se voi pahimmillaan tuhota koko komponentin käräyttäessään virtapiirit. Tähän ongelmaan on myynnissä antistaattinen ranneke ja itse olen työskennellessäni välttänyt turhaa käsien hieromista ja villavaatteiden käyttöä. Tällä hetkellä sanoisin koneeni olevan suht ajantasainen itse kasattu AMD. Prosessori on AMD RYZEN 7 2700X, näytönohjain AMD R9 290X (4GB) ja keskusmuistina CORSAIR 8GB DDR4 2666MHZ.
Pelit veivät mukanaan
Peliharrastuksen aloitin jo 8-vuotiaana. Kotiin ostettiin silloin ensimmäinen pelikonsoli, joka oli ”matolaatikko” eli 8-bittinen Nintendo. Siitä lähtien pelaaminen on ollut harrastuksena aina tähän päivään saakka, vaikka refleksit eivät nopeatempoisempiin peleihin enää ole niin hyvät kuin 10 vuotta sitten. Kiinnostus on ja pysyy.
Minulla on ollut kaikenlaista konsolia vuosien aikana, mutta enemmän PC-pelaamisen puolelle siirryin ensimmäisen kasaamani tietokoneen jälkeen. Omia suosikkipelejäni ovat World of Warcraft, The Elder Scrolls III: Morrowind, The Elder Scrolls IV: Oblivion, The Elder Scrolls V: Skyrim sekä vanhemmat Resident Evil -sarjan pelit.
Eläinrakasta elämää
Räiskyvien pelien pelaamisen jälkeen saatan makoilla kotona kuunnellen koneelta susien ulvontaa. Joitakin ajatus tuntuu pelottavan, minua se rauhoittaa ja rentouttaa. Suosittelen katsomaan tänä vuonna julkaistun elokuvan ALPHA, joka sijoittuu jääkaudelle ja kertoo tarinan nuoresta miehestä, joka jätetään kuoleman armoille. Hän kuitenkin selviytyy ja ystävystyy suden kanssa. Harvoin on löytynyt elokuvaa, joka koskettaa näin syvältä, mutta tätä katsoessa tuli melkein tippa linssiin.
Pidän kaikista eläimistä, etenkin koiraeläimistä. On yksi tietty eksoottinen eläin, jonka hankkiminen on ollut mielessä pidemmän aikaa: Pandinus imperator eli Keisariskorpioni. Se on parhaimpia skorpionilajeja lemmikiksi, koska sen myrkky on varsin mietoa, eikä se ole aggressiivinen. Se on myös suurin skorpionilaji, joka näkyykin sieltä terraariosta ilman suurennuslasia.
Kim Merta, Halikko
Kuvassa Kim Merta Vitae-koiransa kanssa.
