Harrastan jalkapalloa ja olen miettinyt paljon joukkueen suoriutumista ja yhteisiin tavoitteisiin pääsemistä. Yhteiset tavoitteet jalkapallossa ovat hyvin peilattavissa myös työelämän, työyhteisön tai yhteiskunnan tavoitteisiin. Teemme työtä yksilöinä, osana joukkuetta, yhteisten päämäärien eteen.
Valitettavasti olen huomannut ihmisyyden vaikuttavan negatiivisesti juuri yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen. Yhteiskunnassamme, työelämässä ja jalkapallossa juhlimme usein yksilöiden onnistumisia, maalintekijöitä. Unohdamme usein sen, että jokaisen onnistumisen taustalla on joukko ihmisiä, joiden työ jää piiloon. Tämä lisää kilpailuasetelmaa ja voi olla este yhteisten tavoitteiden saavuttamiselle.
Tämä ajattelumalli saattaa johtaa siihen, motivaatio tehdä maali, tapahtuu vain yksilötasolla. Kaikki haluavat olla maalintekijöitä ja maalia saatetaan yrittää kaukaa ja huonoista paikoista, vaikka kaveri olisi hyvällä paikalla vapaana tekemään maalin. Maalipaikka menee ohi, koska haluttiin itse loistaa.
Miten käy heille, jotka eivät pärjää kilpailussa?
Kilpailuasetelma ei vaikuta vain heihin, jotka ovat esillä valokeilassa. Miten käy niille, jotka eivät fyysisistä tai henkisistä syistä pysty kilpailemaan samalla tavalla? Heille, joista ei ole ”maalintekijöiksi” sairauden tai vamman vuoksi?
Yksilöt, joiden kyvyt osallistua kilpailuun ovat rajalliset, jäävät usein varjoon. Kilpailupainotteinen ympäristö voi pahimmillaan vahingoittaa heidän hyvinvointiaan, kun he kokevat olevansa riittämättömiä tai ulkopuolisia. Se saattaa johtaa eristäytymiseen ja syrjäytymiseen. Voisimmeko tarjota heille arvostusta ja paikan joukkueessa, vaikka heidän roolinsa ei näkyisi samalla tavalla kuin maalintekijöillä?
Reilun pelin korostaminen yksilösaavutusten sijaan
Alle 12-vuotiaille jaetaan jalkapallossa Fair Play -vihreitä kortteja reilun pelin edistämiseksi. Ehkä meidän aikuistenkin tulisi juhlia reiluutta ja yhteispeliä yksilösuoritusten sijaan. Tämä voisi auttaa meitä saavuttamaan yhdessä suuria tavoitteita, kun jokainen kokee olevansa tärkeä osa joukkuetta, riippumatta siitä, mitä roolia hän pelaa.
Me voimme hälventää näitä valokeiloja ja iloita onnistumisista yhdessä sekä taata, että jokainen kokee olevansa osa joukkueen menestystä, riippumatta siitä, ovatko he ”maalintekijöitä” vai eivät. Näin voimme arvostaa myös niitä, joiden työ ei ehkä näy samalla tavalla, mutta jotka ovat aivan yhtä tärkeitä yhteisten tavoitteiden saavuttamiselle.
Meillä on hyvä ja yhteinen tavoite. Ei anneta taistelun siitä, kuka saa loistaa, viedä huomiota pois todellisesta päämäärästä. Jos tavoite on esimerkiksi taistella ihmisarvon ja ihmisoikeuksien puolesta, on valokeilassa oloa tärkeämpää ajaa yhteistä tavoitetta ja iloita yhdessä saavutuksista.
Isabel Fernandez Garcia
Kirjoittaja toimii suunnittelija Asumisen ajokortti -toiminnassa, joka toteuttaa asumistaitovalmennuksia.
