Toisinaan ihmiset keräävät kotiinsa tavaraa pakonomaisesti. Siihen voi olla monia syitä, ja tilanteen käsittelyyn tarvitaan muutakin kuin raivaussiivous.
Sosiaalialalla työskentelevät ammattilaiset törmäävät toisinaan tilanteisiin, joissa asiakas hamstraa kotiinsa tavaroita niin paljon, että se on muodostunut ongelmaksi. Olemmekin Asumisen ajokortti -toiminnassa saaneet kysymyksiä siitä, miten tällaisessa tilanteessa tulisi toimia. Teimme myös kyselyn, johon vastanneista sosiaalialan työntekijöistä, vuokranantajan edustajista ja isännöitsijöistä 95 % kertoi törmänneensä työssään pakonomaiseen keräilyyn. Yllättävää kyselyn tuloksissa oli, että tämä ilmiö koskettaa kaiken ikäisiä nuorista vanhuksiin.
Eettisiä kysymyksiä ja juurisyiden hakemista
Perehdyimme aiheeseen syvällisemmin ja se avasi meille uusia näkökulmia, joita haluamme jakaa myös eteenpäin. Aihe on eettisesti vaikea, koska jokaisella ihmisellä on oikeus elää omassa kodissaan omannäköistä elämää. Kuitenkin sosiaalialan ammattilaisella on vastuu samanaikaisesti huolehtia ihmisarvoisesta elämästä, asiakkaan hygieniasta sekä kodin kunnossapidosta. Välillä palvelu myös tilataan suoraan hamstrauksen ”hoitamiseen” eli siihen, että koti pitäisi pitää sosiaalialan ammattilaisen kotikäyntien avulla siistinä.
Haaste on kuitenkin pintaa syvemmällä. Pelkillä pintapuolisilla teoilla, esimerkiksi raivaussiivouksen tekemisellä, emme pääse itse ongelmaan käsiksi. Raivaussiivouksen jälkeen voi mennä pari viikkoa ja tilanne on taas samanlainen. Lisäksi raivaussiivouksen hintalappu on iso, eikä sen toistamisessa jatkuvasti ole järkeä. Keräilypakko voi mennä myös niin pitkälle, että se aiheuttaa paloturvallisuusriskin, häädön tai siirtoja palveluista toiseen. Väkisin siivoaminen ja tavaran hävittäminen pahentaa ihmisen hamstrausongelmaa.
Pakonomaisen keräilyn taustalla on suljetut tunteet ja traumaattiset kokemukset, lisäksi valtaosalla on myös muita samanaikaisia psykiatrisia tai neurologisia häiriöitä. Turvattoman lapsuuden kokeneille tavara saattaa edustaa pysyvyyttä. Noin 80 % kaikista sosiaali- ja terveydenhuollon kuluista aiheuttavat asiakkaat, joilla on monia tarpeita ja jotka käyttävät useita palveluja. Näillä asiakasryhmillä on moninainen traumahistoria. Esimerkiksi eräs lastensuojelutaustainen nuori ei halunnut luopua lakanastaan, vaikka se oli liasta harmaa ja läpi ”syöpynyt”. Kun asiasta keskusteltiin tarkemmin, selvisi että nuoren äiti oli kuollut ja hän koki lakanoiden tuoksuvan vielä äidiltä. Tilanne ratkaistiin niin, että nuori sai säästää palan lakanaa muistoksi ja suostui lopulta siihen, että tilalle vaihdettiin uudet lakanat.
Miten hamstraus näkyy?
Tilanne voi tuottaa hamstraavalle ihmiselle häpeää ja ahdinkoa läheisille. Voi myös olla, ettei kukaan muu edes tiedä asiasta, jos kotona ei käy vieraita. Hamstraava ihminen siirtää vaikeita tunteita tavaroihin, esineisiin tai jopa roskiin. Pakonomainen keräily luokitellaan meillä pakko-oireiseksi häiriöksi (OCD), USA:ssa se on oma riippumaton sairautensa. Oireena on tavaroiden pakonomainen keräily, pakonomainen tarve hankkia ja säilyttää tavaroita (vaikka niille ei olisi tilaa) sekä jatkuva vaikeus heittää pois arvottomiakin tavaroita, vaikka tavaramäärä vaikeuttaa esimerkiksi asuintilojen käyttöä, siivousta ja turvallisuutta. Teemaan saattaa liittyä myös pakonomaista ostamista. Tilanne saattaa pahimmillaan aiheuttaa eristäytymistä ja heikentää ihmisen toimintakykyä. Haasteena on ongelman pitkäaikaisuus ja pysyvyys, mikäli juurisyihin ei päästä käsiksi.
Kuinka auttaa hamstraavaa ihmistä?
- Kohtaa hamstraava ihminen ratkaisukeskeisesti. Kerro, ettei hän ole yksin tässä tilanteessa ja kysy kuinka hän haluaa edetä asiassa.
- Tarjoa toivoa, turvaa ja apua. Luo turvallinen ilmapiiri ja etene asiakkaan ajatusten ja tavoitteiden mukaan. Esitä kysymyksiä neuvomisen sijaan, kysymyksillä asiakkaan omat ajatukset löytyvät ja tavoitteista tulee asiakkaan tekemiä, jolloin hän sitoutuu paremmin. Itse oivalletut tavoitteet ovat omia, motivoivat ja kannustavat yrittämään.
- Motivoi. Ole kiinnostunut ensisijaisesti ihmisestä, älä tavaroista tai ongelmasta. Ajattele tapaamisen aikana asiakkaasta myönteisesti. Älä tuomitse ja käytä ”miksi” kysymystä. Älä oleta mitään, vaan kysy.
- Kiinnitä huomiota positiivisiin asioihin sekä tunnista vahvuudet ja voimavarat.
Hyväksyntä ja inhimillisyys ovat pääroolissa pakonomaisen keräilijän auttamisessa. Valtasuhteen käyttäminen usein aiheuttaa vastareaktion, joten arvostava ja kunnioittava asenne rehellisyyttä ja suoruutta unohtamatta, on keino saada hamstraajalle olo, että hänet kohdataan empaattisesti. Huumoria voi myös käyttää, kun luottamussuhde on syntynyt ja tuntee asiakkaan tarpeeksi hyvin.
Jos pakonomaista keräilyä saa hoidettua, asiakkaiden elämänlaatu voi parantua huomattavasti.
Teija Hietikko
koordinaattori, Asumisen ajokortti -toiminta
