Kukaan ei synny kohtaamisen ammattilaiseksi. Sellaiseksi kasvamisessa tärkeintä on mielestäni omien arvojen pohtiminen.
Olen ollut työharjoittelussa Aspa-säätiössä maaliskuusta lähtien. Minut on otettu vastaan erittäin hyvin. Kiitokset siitä kaikille! Pidän itseäni luonteeltani helposti lähestyttävänä ja ystävällisenä. Toivon, että se on välittynyt minusta myös työyhteisöön sekä asiakkaille.
Tärkeitä arvoja
Kunnioitus, tasa-arvo ja ihmisarvo. Nämä ovat itselleni tärkeitä arvoja, joita olen pohtinut sekä vaalinut harjoittelussani Aspa-säätiössä. Olen kokenut, että nämä toteutuvat hyvin myös käytännössä, ensin asiakkaana, sen jälkeen kokemustoimijana ja nyt työharjoittelijana. Tämä resonoi nuoriso- ja yhteisöohjaajan opintojeni kanssa.
Kunnioitus merkitsee minulle sitä, että kunnioitan itseäni olemallani sanojeni mittainen ja pitämällä lupaukseni.
Tasa-arvoa taas vaalin työssäni. Me yhdessä luomme tilan, jossa ketään ei syrjitä, kiusata tai ohiteta vamman, sairauden, etnisen taustan, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen tai minkään muun syyn vuoksi.
Ihmisarvon näkeminen kaikissa on edellytys ihmisläheisessä työssä. Tiedän oman kokemukseni perusteella, että ennakkoluuloja syntyy helposti, jos kokee asian kaukaiseksi ja vieraaksi omassa elämässään. Maailma ei ole mustavalkoinen. Se on värejä täynnä. Kuuluisalla harmaallakin on useampia eri sävyjä. Itseään sekä omia mahdollisia ennakkoluulojaan voi haastaa pitämällä mielen avoimena ja valmiina uuden oppimiseen. Silloin voi tehdä laadukasta kohtaamistyötä.
Kokemustoimijoita arvostetaan
Mielikuvissani Aspassa arvostetaan kokemustoimijoita. Työharjoitteluni aikana mielikuva on ilokseni vain vahvistunut.
Kokemustoimija voi tuoda vertaisille valon pilkahduksia helposti samaistuttavan tarinansa kanssa. Tärkeää on eritoten toivon ja uteliaisuuden herääminen elämää kohtaan. Kokemustoimija voi uskottavasti sanoittaa nuorten tunteita, kokemuksia ja ennen kaikkea kertoa esimerkillä sen, että nuori ei ole yksin haasteidensa kanssa.
Uskon, että nuorilla, joilla on sairauden tai vamman takia haasteellisempaa löytää omaa polkuaan, ajatus saattaa kaveta. Vaikeudet tuntuvat ylitsepääsemättömiltä ja tulevaisuutta peilataan vain menneisyyden nojalla. Jokainen nuori pohtii sitä, kuuluko hän joukkoon. Onko kukaan kokenut samaa? Nämä kysymykset saavat synkemmät sävyt, kun normaaliin kasvuun ja kehitykseen lisätään sairaus, vamma tai muita haastavia elämäntilanteita.
Kaikilla on oma valonsa, meidän tulee nähdä se
Uskon myös, että kukaan ei vaella täysin pimeydessä. Kaikilla on oma valonsa. Joskus se loistaa himmeästi. Joskus kovalla liekillä. Pienestä kipinästä voi syntyä rakovalkea. Kokemustoimijana ja ohjaajana sen kipinän vaaliminen, ruokkiminen ja ennen kaikkea sen näkeminen jokaisessa ihmisessä on tärkeää. Se on edellytys työllemme.
Suvi, nuoriso- ja yhteisöohjaajaharjoittelija
