Elämme globaalin koronapandemian keskellä jo kolmatta vuotta. Alkuaikojen fyysiseen terveyteen ja talouteen liittyvät huolet ovat saaneet rinnalleen mediassa ja yleisessä keskustelussa huolen mielen hyvinvoinnista.
Korona on paljastanut, että mielen hyvinvointi on voimakkaasti riippuvuussuhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Mielenterveyden ongelmien ja mielen hyvinvoinnin haasteiden lisääntymistä erilaisten rajoitusten ja uhkien alla on kuvattu jopa mielenterveyspommiksi. Se kytee ja odottaa räjähtämistä koronan vihdoin joskus hellittäessä.
Erilaisten selvitysten ja raporttien mukaan esimerkiksi nuorten mielenterveyteen liittyvät ongelmat ovat olleet kasvussa. Nyt kun peräänkuulutamme palveluita sekä tukea ja apua niitä tarvitseville, olisimmeko valmiita ottamaan askelia myös siihen suuntaan, että vaatisimme mielen hyvinvointia myös aikaisemmin hyvinvointikeskustelun ulkopuolelle unohdetuille ihmisille? Näitä ovat he, jotka elävät entuudestaan elämänmittaista sulkutilaa tai eri tavoin rajoitettua elämää, kuten vammaiset ihmiset ja psyykkisesti sairaat.
Rajoitukset ovat joillekin pysyvä tila
On hyvä asia, että koronan sosiaalisista ja psyykkisistä seurauksista ollaan huolissaan. Samalla se myös paljastaa ajatusvääristymiä yhteiskunnassamme. Yksi tällainen on se, että vammaisten ja psyykkisesti sairaiden mielen hyvinvointi ei nouse keskusteluun eikä herätä huolta. Oma epäkohtansa on se, että miksi me emme ylipäätään halua tehdä mitään sen eteen, että heidän jokapäiväinen sulkutilansa loppuisi. Esimerkiksi palveluita voidaan muuttaa toimiviksi ja yhteiskuntaa eri tavoin saavutettavaksi kaikille.
Toinen epäkohta on se, että nyt olemme huolissamme, mitä koko väestön eläminen koronarajoitusten keskellä saa aikaan mielen hyvinvoinnille. Miksi emme ole huolissamme siitä, miten vastaavien rajoitusten kanssa jatkuvasti elävien vammaisten ihmisten ja psyykkisesti sairaiden mieli voi? Niin kauan, kun emme tätä asiaa pysty ratkaisemaan, olisi meidän oltava kiinnostuneita myös tästä. Onko eri tavoin vammaisilla ja psyykkisesti sairailla ihmisillä oikeutta mielen hyvinvointiin, kuten muilla ihmisillä on? Onko heillä oikeutta mielenterveyspalveluihin? Ovatko nykyiset kaikille saavutettavia? Esimerkiksi autismin kirjon ihmiset putoavat helposti sekä vammais- että mielenterveyspalveluiden ulkopuolelle tai väliin.
Tarkoituksella unohdetut ihmiset
Tutkijat puhuvat heteronormatiivisesta, valkoisesta ja ableistisesta mielenterveyspolitiikasta, jossa marginaalissa olevat unohdetaan ja jätetään keskusteluissa huomioimatta. Tämä tehdään samaan aikaan, kun tiedämme, että esimerkiksi vähemmistöstressi on merkittävä mielen hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Tiedämme, että samaan aikaan vammaiset ihmiset kohtaavat muita ihmisiä useammin ennakkoluuloja, kiusaamista, syrjintää, seksuaalista häirintää ja väkivaltaa. Tämä alkaa selvitysten mukaan jo lapsena ja nuorena sekä vaikuttaa myös merkittävästi mielen hyvinvointiin. Tämä tehdään samaan aikaan, kun tiedämme nimby-ilmiöstä ja eri tavoin sosiaalisesta elämästä vetäytyneistä mielenterveyskuntoutujista, jotka sinnittelevät elämässä kiinni ilman tietoa tai toivoa hyvinvoinnista.
Erilaisten tutkimusten valossa näyttää siltä, että vammaisena tai pitkäaikaissairaana eläminen on merkittävä riski mielen hyvinvoinnille, mutta silti se loistaa poissaolollaan mielenterveyteen liittyvästä keskustelusta. Mitä se paljastaa ajattelustamme?
Hyvinvointia mielelle saavutettavasti
Aspassa käynnistyy Hymis-hanke, jonka tavoitteena on kehittää mielen hyvinvointia vammaisille ja autismikirjon ihmisille. Rakennamme saavutettavaa ja esteetöntä valmennusmallia palvelumuotoilun menetelmin yhdessä nuorten ja ammattilaisten kanssa. Tavoitteina on vammaisten ja autismikirjolla olevien nuorten mielen hyvinvoinnin ja identiteetin vahvistaminen. Lisäksi tavoitteena on, että palvelujärjestelmässä tunnistetaan vammaisten nuorten tarve ja oikeus nuorten palveluihin sekä ennaltaehkäiseviin ja korjaaviin mielenterveyspalveluihin.
Vammaisilla ihmisilläkin on mieli, joka voi särkyä. Yhdenvertainen oikeus mielen hyvinvointiin tulisi olla mielenterveyspolitiikan päätavoite. Rakennamme sitä pala kerrallaan. Jos haluat olla mukana tässä rakennustyössä, tule mukaan kehittämishankkeemme toimintaan!
Karoliina Ahonen
Kehitysjohtaja, Aspa-säätiö sr
