Tämän syksyn kohtaamiset tai kohtaamattomuus on herättänyt paljon ajatuksia. Mitä perheille kuuluu? Entä vanhemmille? Miten heitä voitaisiin tukea?
Moni vanhempi on kertonut, että arki on niin kuormittavaa, että ei pysty osallistumaan toimintaan, vaikka haluaisi. Samalla olen huomannut miten vähän voi auttaa, vaikka kuinka haluaisi. Toisaalta jos yhtäkin vanhempaa onnistuu tukemaan, niin se on jo merkityksellistä.
Vanhemmat kaipaavat arkeensa vertaistukea ja turvallisia tapaamisia, joissa vaikeistakin tilanteista voi puhua luottamuksella ympäristössä, jossa tulee ymmärretyksi. Tämä ei ole itsestäänselvyys. Moni toimintaamme osallistunut erityislapsen vanhempi huokaisee, kuinka heidän elämäänsä ja arjen isoja haasteita ei voi ymmärtää, jos ei ole omakohtaista kokemusta. Aiheet eivät siis ole niitä, joista työpaikan kahvihuoneessa puhutaan. Tai aleta kertomaan, kun joku pikaisesti kysyy ”Mitäs teidän perheelle kuuluu?”
Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset vaikuttavat aivan suoraan perheisiin ja ihan jokaiseen perheenjäseneen. Vaikutus on suurin heille, jotka ovat oikeutettuja yhteiskunnan tukiin, joita nyt leikataan. Tuki voi rahallista, mutta myös tukea arkeen tukihenkilön, perhetyön tai muun varhaisen tuen palvelun muotona. Muutos näkyy ja tuntuu huolena itsestä tai läheisistä, oman talouden vaikeuksina ja kuormituksen lisääntymisenä. Pitkittyneenä tilanne heikentää arjenhallintaa ja kykyä toiminnanohjaukseen.
Umpikujaan omissa ajatuksissa ja tilanteessa ajautuminen voi johtaa kyyniseen ajatteluun ja välinpitämättömyyteen itseä ja muita kohtaan. Vanhemman huolet heijastuvat lapsiin, heillä on tuntosarvet. Niinpä onkin hyvä pohtia, miten perheen asioista voi puhua lapsen tasoisesti, koska puhumattomuus ei laannuta lapsen huolta vaan päinvastoin pahentaa sitä. Moni muistaa 1990-luvun laman ja sen seuraukset perheisiin.
Mitä seuraa, kun perheet ajatetaan ahdinkoon, josta ei ole keinoja selviytyä?
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreiden lastensuojelutilastojen mukaan vuonna 2023 Suomessa oli 11 300 huostaanotettua lasta, vuodessa uusia huostaanottoja tehtiin 1 785. Avohuollon asiakkaina oli viime vuonna 38 531 lasta. Niin lastensuojeluilmoitusten kuin sijoitustenkin määrä on kasvanut. (THL)
Jos perhe saisi tukea oikea-aikaisesti, riittävän pitkään ja se vastaisi tarpeeseen, moni tilanne ratkeaisi. Tilanteen jatkuessa ongelmat eskaloituvat, mukaan tulee lastensuojelu ja pahimmillaan on myöhäistä lähteä tukemaan perhettä kotiin, vaan päädytään sijoitukseen. Tämä vasta kallista on. Lastensuojelun erityistason yksikön sijoitusvuorokausi maksaa noin 550 euroa eli 16 500 kuukaudessa – osaattekin tuosta laskea kulut vuositasolla. Perustason yksikön vuorokausihinta on 300 euron paikkeilla. Oikeasti, kumpi olisi edullisempaa: tukea perhettä varhaisessa vaiheessa vai pitkät sijoitukset?
Vanhemmat kaipaavat voimavaroja arkeen
Aspa-säätiössä työskennellään vanhemmuuden tukemiseksi. Tarjoamme haasteissa oleville vanhemmille voimavaravalmennusta ja vertaistukea, täydennämme varhaisen tuen palveluita. Syksyn aikana on kuitenkin pohdituttanut, että pystyvätkö vanhemmat ylipäätään osallistumaan toimintaan, jos arjen tilanne on liian kaoottinen. Tällä hetkellä moni vanhempi kaipaa rinnalla kulkijaa, tukihenkilöä, jonossa odottavien asioiden selviämistä ja oikeaa tukea lapselle koulussa tai vapaa-ajalla. Kun edes osa näistä olisi saatu kuntoon, olisi vanhemmalla aikaa itselleen ja sille, että pystyy pohtimaan oman elämän palasia ja mitä niille tehdä.
Perheet ovat myös todella yksin. Ei ole itsestäänselvyys, että lapsen hoito järjestyy ja vanhempi pääsee tapaamiseen, jossa ei ole lapsenhoitomahdollisuutta. Toki toiminnassa pystymme etsimään ratkaisuja näihin haasteisiin, mutta ei se isossa kuvassa muuta tilannetta, että turvaverkot ovat pienentyneet ja joillakin perheillä muuttuneet olemattomiksi.
Tämän synkistelyn jälkeen totean myös, että on paljon perheitä ja vanhempia, joita edelliset ajatukset eivät koske. Toisaalta elämä voi kääntyä ympäri sairauden, työttömyyden, uupumuksen tai jonkun muun yllättävän tilanteen johdosta. Pidetään huolta lähimmäisistä ja jaksetaan uskoa tulevaan ja nähdään pienet hyvät asiat arjessamme.
Sanna Inkiläinen
Kehittämissuunnittelija, Omat avaimet 4You-toiminta
