Kun pulma appin tai digilaitteen kanssa iskee, hakevat useimmat meistä apua verkkosivuilta, netin keskustelupalstoilta tai ohjevideoista. Googlettamalla löytyy tietoa puhelintuesta ja palvelupisteistä. Kaveriltakin voi kysyä ratkaisua ongelmaan.
Entäpä jos pulma on se, että laitetta ei ole, eikä taitoja sen käyttämiseen? Ilman laitetta ja internetyhteyttä ei tänä päivänä löydä digitukijoiden puhelinnumeroita tai palvelupisteiden osoitteita. Ilman toisen henkilön tukea ja rohkaisua ei digitaitojen opiskelu onnistu. Näin digitaidoista tulee saavuttamattomia ja digitaidoton ihminen tuntee helposti itsensä osattomaksi ja ulkopuoliseksi; vähän niin kuin toisen luokan kansalaiseksi.
Tutkimusten mukaan digiosattomuus kasaantuu heille, jotka ovat muutenkin heikommassa yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa asemassa. Pitkään työelämän ulkopuolella olleilla sekä vähän tai kauan sitten koulutetuilla ihmisillä on usein heikommat digitaidot tai ne puuttuvat kokonaan. Tekniikka, ohjelmistot ja laitteet uudistuvat kaiken aikaa, minkä vuoksi digitaidot vaativat jatkuvaa uuden opettelua. Kerran digitaitoinen ei ole ikuisesti digitaitoinen. Huomion arvoista on, että heikot digitaidot omaavia ihmisiä on kaiken ikäisten joukossa, ei vain ikääntyneissä.
Digitaidottoman on vaikea löytää apua ja päästä harjoittelemaan digin käyttöä
Uusien digitaitojen oppimisen tiellä on tragikoomisesti yhteiskunnan tavoite digin ensisijaisuudesta palvelukanavana. Päästäkseen digituen piiriin täytyy tuen tarvitsijalla olla perustaidot niin avun pyytämiseen kuin avun vastaanottamiseenkin. Digilaitteen puute vaikeuttaa itselleen sopivan digituen löytämistä ja tukea on hankala saada ilman laitetta.
Digitaalisten palveluiden yleistyminen ensisijaisena vaihtoehtona haastaa myös paikallisten asiointipisteiden saavutettavuuden ja esteettömyyden. Kun palvelupisteiden määrän supistuessa välimatkat pitenevät ja tiedot aukioloajoista ja esteettömyydestä löytyvät vain verkosta, jää digiosaton ihminen tyhjän päälle. Jos asiointi ei suju diginä eikä paikan päällä, jää hän ilman palveluita, tukea ja digitaitoja.
Ratkaisuna kynnyksetön digituki
Kynnyksettömällä digituella tarkoitetaan digitaidottomalle tarjottua mahdollisuutta tutustua digiin hänen omien tarpeidensa ja toiveidensa mukaan. Digitukea tulisi tarjota yhteisöihin ja toimintapaikkoihin, missä tuen tarvitsijat jo valmiiksi käyvät. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi päivä- ja työtoiminnot, asumisyhteisöt sekä muut kohtaamispaikat.
Kynnyksetön digituki voi olla esimerkiksi digitaitojen opettelua yhteiskäyttölaitteella osana ryhmätoimintaa. Tai arjen tukipalvelun työntekijä voisi asiakkaan kanssa tutustua digitukipalveluihin, joiden piiriin olisi itsenäisesti mahdotonta löytää. Laitteiden kokeileminen ja palveluihin tutustuminen mahdollistaisi digin käyttämisen heille, jotka muuten tyytyisivät asemaansa digiosattomina.
Kynnyksetön digituki koostuu kohtaamisesta, innostamisesta sekä pelkojen voittamisesta turvallisesti ja yhdessä. Pelkoja ja ennakkoluuloja on hyvä lähestyä hauskan tekemisen kautta, sillä ihmisen on helpompi oppia uusia digitaitoja, jos hän löytää digimaailmasta itselleen merkityksellistä ja mielekästä sisältöä.
Digilaitteeton ja digitaidoton kansalainen on tuleva digin käyttäjä, mikäli hänet huomataan. Heikommassa asemassa oleville on tarjottava mahdollisuus digin kokeiluun, uusien digitaitojen oppimiseen sekä digitukeen, jossa yksilölliset tarpeet huomioidaan.
Kirsikka Järvinen
digiosallisuuskoordinaattori Digiloikkarit-toiminta
