Lapsuudessani, kultaisella 80-luvulla sain ajalle tyypillisen tietokoneen. Koneen jolla pääsisin meemiksi asti yltyneeseen tietokonejengiin. Tuohon epäonnistujien eksklusiiviseen joukkoon, joita nörteiksikin haukuttiin.
Tuon ajan koneilla pystyi siis lähinnä syrjäytymään, ja minähän syrjäydyin. Jopa siinä määrin, että tehdessäni päättötyötä vuosituhannen vaihteessa, kukaan ei ymmärtänyt mistä puhuin. Menin sekoittamaan tietokoneet ja hoitotyön samaan lauseeseen. Sillä seurauksella että märkärupiin erikoistunut kouluni oli päättyä nolosti.
Nyt, kun ensimmäisestä tietokoneestani on lähes neljäkymmentä vuotta, pandemian keskellä, herään yhtäkkiä maailmaan, jossa digisyrjäytyminen on totta.
Mitä oikeastaan tapahtui? Milloin nörtistä tuli guru?
Digitalisaatiosta on tullut vaivihkaa iso osa asumista ja arkielämää. Nörttimäisen näpräilyn rinnalle on kasvanut valtava määrä erilaisia digitaalisia palveluita, joiden käyttö koronan myötä on muodostunut jopa pakolliseksi.
Pankit, verottajat, kelat, ja suurin osa heidän asiakkaistaan ovat ottaneet digiloikan. Samaan aikaan palveluiden saaminen luukulta on hankalaa. Yhtä lailla kotoa käsin otettu videoyhteys lähipiiriin tai hoitotahoon ei ole enää ylellisyyttä, vaan välttämättömyys.
Muutos joka on tullut jäädäkseen
Uusi tilanne on tuonut mukanaan myös uudenlaista syrjäytymistä. Ihmisiä jotka sosiaalisista, kulttuurisista tai taloudellisista syistä ponnistavat digiloikkaan aivan liian kaukaa lankusta.
Eikä nyt puhuta mökin viimeisestä mummosta, vaan kirjavasta joukosta hyvin erilaisista lähtökohdista tulevia ihmisiä, osa yllättävänkin nuoria.
Digi haltuun -hanke pureutuu erityisesti sosiaalisiin ja kulttuurillisiin ongelmakohtiin pieninä suupaloina ruohonjuuritasolta. Vertaistukimallin pohjalta toimivat digikaverit auttavat arkisissa asioissa, kuten opastuksessa ja ongelmatilanteissa ja toimivat näin konkreettisesti digitaalista syrjäytymistä vastaan.
Vertaistuen suurin hienous on juuri siinä, miten se hyödyntää yksilön joskus unohdettuja vahvuuksia, ja auttaa toista samantyylisessä tilanteessa olevaa.
Lahjoita laite, ehkäise digisyrjäytymistä!
Kokemukseni mukaan taloudelliset haasteet ovat valitettavan iso osa digiosattomuutta. On vaikeaa sijoittaa kalliiseen laitteeseen, jos et ole varma osaatko käyttää sitä. Erityisesti silloin kun ylimääräistä rahaa ei yksinkertaisesti ole.
Onneksi hanke on mukana myös Lahjoita laite -kampanjassa, jossa on tarkoitus kerätä ja jakaa käytettyjä laitteita niitä tarvitseville. Käytännössä digikavereiden osuus kampanjassa on auttaa lahjoitettujen laitteiden käyttöönotossa ja digiopastuksessa.
Kiitos etäyhteyksien, minulla, pesukestävällä ”hikikomorilla”, menee kovemmin kuin koskaan, niin ystävien, työn, kuin harrastustenkin puitteissa.
Kuinka hienoa on ollut olla mukana osallistumassa ja seuraamassa alhaalta ylöspäin, hankkeiden, järjestöjen, liittojen, ja Aspa-säätiön yhteistyötä digitaalisen, ja ennen kaikkea, kaikenlaisen syrjäytymisen ehkäisemisessä. Tuossa valtavassa työssä, jota on usein vaikea mitata numeroin.
Samalla tämä on kuitenkin muistutus siitä, miten pitkäkestoista ja monipuolista työtä syrjäytymisen eteen tarvitaan, kun syrjäytyminen saa alati uusia muotoja.
Juha Myller
Digikaveri ja MTKL valtuuston jäsen
