“Mitä teet, jos joku uhkaa puukolla?” Nuori oli kirjoittanut kysymyksen paperilapulle ryhmässämme vierailevalle Aspa-säätiön kokemustoimijalle. Kuuntelin kokemustoimijan vastausta vaikuttuneena ja kiitollisena. Se upposi nuoriin aivan eri lailla, kuin oma hyvin samankaltainen vastaukseni aiemmilla ryhmätapaamisilla.
Oma havaintoni on, että tulevaisuuden toivottomuuden kokemukset ovat voimistuneet nuorten parissa. Usein ryhmiä aloittaessa vastassa on hyvin lannistuneita 13–14-vuotiaita. Yläaste on saattanut juuri alkaa ja silti heidän odotuksensa tulevaisuudessa pärjäämisestä ovat vähäiset. Nuoren silmissä tie näyttää vievän sillan alle tai ammatteja ei edes uskalleta tosissaan miettiä. Samaan aikaan somemaailma on kovaa ja luo paineita menestymiselle. Riskinä on, että näitä lannistuneita nuoria houkutellaan tai he itsenäisesti päätyvät helpon rahan perässä rikollisiin toimiin, kuten Helsingin Sanomien artikkelissakin* hetki sitten kirjoitettiin.
Toki näitä ‘sillan alla asumisen’ tyylisiä heittoja olen kuullut nuorilta aina. Nykyään niiden sävyyn tuntuu liittyvän isommin epätoivoa ja tunnetta, ettei pärjää. Taso on liian korkealla ja tuen vastaanottamiseen monta askelta. Monella häiriökäyttäytyvällä nuorella on myös paljon tunnetta siitä, ettei tule oikeasti nähdyksi tai saa tilaa pohdinnoilleen. Samalla nuoria arjessa ohjaavia aikuisia kuunnellessa, he saattavat nostaa, kuinka huomio tuntuu menevän liikaakin tähän yhteen tai muutamaan nuoreen, kun sitä haluaisi jakaa tasaisemmin muillekin.
Nuorten vanhempia tavatessa nousee usein kokemuksena haaste ja tuskailu eri oppimisalustojen kanssa. Useamman kerran olen kuullut parahduksen toiveesta fyysisten kirjojen perään Classroomien ja muiden sijasta, jotta omaa nuorta olisi helpompi tukea opinnoissa. Wilma-merkintöjen kohdalla näkyy ahdinkoa siitä, miten niitä pitäisi tulkita. Välillä Wilman käyttö on ulkoistettu viestitulvineen enimmäkseen nuoren itsensä vastuulle. On myös ikuinen kysymys siitä, saisiko ne läksyt merkittyä yhteen paikkaan.
Kenellä olisi aikaa kuunnella?
Hyvän arjen rakentajissa Aspa-säätiö on järjestänyt ryhmämuotoista tukea yläkouluikäisille Hyvä fiilis -ryhmän nimellä. Kouluajalla tapaavista ryhmistä suurimmassa osassa koulumotivaatio on vahvana teemana. Kerroilla vahvistetaan nuoren itsetuntemusta eri harjoitteilla ja harjoitellaan luomaan tulevaisuudenuskoa sekä luottoa omiin kykyihin. Pidempiaikaisissa ryhmissä nuori itse valitsee tavoitteita, joiden saavuttamisesta palkitaan. Annetaan turvallista tilaa sekä aikaa nuorilta nouseville kysymyksille ja keskustelulle, jolle sitä muuten ei välttämättä ole ollut.
Mitä tapahtuu, jos myy vapeja? Entä jos ei jaksa käydä koulussa? Mitä tehdä silloin, kun toisella on puukko?
Yksinkertaisten kysymysten takaa paljastuu nuorten ajatuksia ja omia kokemuksiakin. Kysymysten perusteella syvennytään myöhemmillä kerroilla ennaltaehkäisevästi pohtimaan käyttäytymistapoja eri tilanteissa. Esimerkiksi biiffi- eli riitatilannetta esittävän piirretyn kuvan avulla voidaan miettiä hahmo kerrallaan seuraamuksia ja turvallisuusasioita paremmin kuin pelkän keskustelun. Tarvittaessa kuvaan piirretään uusia hahmoja. Osassa ryhmissä vierailee myös kokemustoimija, jolle pääsee esittämään kysymyksiä. Esimerkiksi itsensä turvaamiseen ja tilanteeseen, jossa toisella on puukko, liittyviä kysymyksiä nousee nuorilta usein muutamaankin kertaan kokemustoimijan vierailun aikana. Kokemustoimijan kertomana taklataan aivan eri tavalla pelkoa kasvojen menettämisestä puukkotilanteessa tai kiiltokuvaa rikollisella elämällä tienatuista rahoista.
Kaikki nuoret eivät ole näiden kysymysten äärellä, mutta näen äärettömän tärkeänä niiden nuorten tukemisen, jotka ovat. Osalle asiat tulevat myös epäsuorasti somen tappeluvideoiden tai tutun vapekauppapiireihin eksymisen kautta. Annetaan näille nuorille mahdollisuuksia onnistua ja ajan saatossa toimia myös toisessa roolissa kuten esimerkiksi vastuutehtävissä. Nuoruuteen kuuluu myös paljon vaiheita ja näen itse voittona, jos tehty työ tulevaisuudessa suojaisi ja loisi enemmän uskoa itseen. Sillä nämä nuoret ovat samaan aikaan aivan huikeita tyyppejä, joista on vaikka mihin. Näiden nuorten kanssa työskentely on myös vahvasti yhteistyötä. Kohtaamista ja mahdollisuuksia onnistua vapaa-ajalla ja kouluajalla – monen eri aikuisen yhteistyöllä.
Anni Salovaara
Hankesuunnittelija, Hyvän arjen rakentajat -ohjelma
