Hanke- ja kehittämistyöhön kuuluu vahvasti tuloksellisuus ja tulosten mittaaminen. Välillä saatamme keskittyä tähän liiaksikin.
Me ammattilaiset varmaan tunnistamme tunteen, kun asiakastyöprosessi ei niin sanotusti etene. Työmme luonteeseen kuuluu, että asetamme tavoitteet kohtaavalle työlle ja tahdomme pyrkiä kohti noita tavoitteita. Tavoite voi esimerkiksi olla asiakkaan työllistyminen tai asunnon saaminen. Joskus näihin tavoitteisiin pääseminen ei syystä tai toisesta etene. Silloin saatamme etsiä syyllisiä ja turhautua.
Saatamme kadottaa työstämme tärkeimmän: ihmisen kohtaamisen. Jossain vaiheessa tavoitteista tulikin tärkeämpiä kuin itse ihminen. Se, että pääsemme mittaamaan työmme tuloksia, nousi näyttämölle ihmisen suistuessa taka-alalle.
Ihminen vai tulokset?
Joskus asiakas ei pidä kiinni sovitusta eikä tavoitteisiin päästä. Turhaudumme ja kiinnitämme huomion epäonnistuneisiin tavoitteisiin. Unohdammeko kysyä asiakkaalta perusteluja? Kohtaammeko hänet enää avoimesti ilman pettymystä ja ennakkoluuloja?
Kuulostaako tutulta? Ei huolta – tämä on tavallista, jos katsomme enemmän työmme tuloksellisuuteen kuin itse ihmiseen. Yritetään muistaa työmme tarkoitus myös näinä vaikeina aikoina, kun rahoituksia tiukennetaan ja tulosten todentaminen työssä nousee yhä merkittävämpään rooliin.
Kohtaavassa työssä tärkein asia ei kuitenkaan ole tulosten alleviivaaminen vaan avoin ja ennakkoluuloton kohtaaminen. Jokaisen ihmisen käytökselle, oli se sitten hymy tai peruttu tapaaminen, on syy ja tarina. Meidän pitää tahtoa kuulla tuo tarina ja kiinnittää huomio tuloksista kohtaamiseen.
Isabel Lepola-Fernandez
Kirjoittaja on suunnittelija Asumisen ajokortti -toiminnassa, joka toteuttaa asumistaitovalmennuksia
